Robert Burnell tai Burnel (k. 1292) oli Bathin ja Wellsin piispa[1], joka toimi lordikanslerina vuodesta 1274 kuolemaansa asti.
Burnellille myönnettiin prebenda Holmesta ennen vuotta 1267. Hänet nimitettiin Yorkin arkkidiakoniksi 27. joulukuuta 1270 mennessä ja kuninkaalliseksi kansleriksi 21. syyskuuta[2] 1274.[3] Burnell oli johtanut Englannin sijaishallitusta kuningas Henrik III:n kuoltua marraskuussa 1272 aina siihen saakka, kunnes uusi kuningas Edvard I palasi ristiretkeltä vuonna 1274.
Kuningas halusi nimittää Burnellin Canterburyn arkkipiispaksi ensimmäisen kerran vuonna 1270, mutta paavi asetti virkaan Robert Kilwardbyn. Toinen mahdollisuus tarjoutui vuonna 1278 Kilwardbyn saatua nimityksen kardinaaliksi, jolloin Edvard tuki toisen kerran Burnellia arkkipiispaksi, ja tällä kertaa tuomiokapituli valitsi hänet tehtävään. Korkea-arvoinen lähetystö ei onnistunut taivuttamaan paavi Nikolaus III:ta joka valitsi John Peckhamin.[4] Hänet valittiin maaliskuussa 1280 Winchesterin piispaksi, mutta paavi esti tämänkin nimityksen 28. kesäkuuta[5].
Burnell on haudattu Wellsin tuomiokirkkoon ilman sydäntään.[2] Hänellä tiedetään olleen rakastajatar nimeltä Juliana, jonka väitetään synnyttäneen hänelle viisi poikaa[6]. Hän sai vuonna 1284 luvan linnoittaa kartanonsa Actonissa[7], minkä lisäksi hän rakennutti kappelin Wellsin piispanpalatsiin[8].
Edeltäjä: William Button |
Bathin ja Wellsin piispa 1275–1292 |
Seuraaja: William March |
|