Robert Henrik Rehbinder

Robert Rehbinder
Kreivi Robert Henrik Rehbinder. Johan Erik Lindhin öljymaalaus.
Kreivi Robert Henrik Rehbinder. Johan Erik Lindhin öljymaalaus.
Ministerivaltiosihteeri
Suomen ministerivaltiosihteeri 1834–1841.
Hovioikeudenneuvos
Turun hovioikeus 1811–1822.
Valtiosihteeri
Keisari aleksanteri I:n alaisuuteen ja Mihail Speranski:n avustajaksi Porvoon valtiopäivien järjestäksi 22. tammikuusta 1809, Suomen valtiosihteeri 1811–,
Suomen lähetyskunta
Suomen lähetyskunnan ylimääräinen aatelissäädyn Turun hovioikeuden edustaja, (saapui myöhemmin eikä osallistunut lähetyskunnan työhön.)
Asessori
Turun hovioikeus 1807–
Kihlakunnantuomari
Turun ja Porin läänin kihlakunta 1805–
Varatuomari
Turun hovioikeuden auskultantti 1795–
Henkilötiedot
Syntynyt15. heinäkuuta 1777
Paimio, Ruotsin valtakunta
Kuollut8. maaliskuuta 1841 (63 vuotta)
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kansalaisuus Ruotsi 1777– , Suomi ja Venäjän valtakunta 1809–
Ammatti virkamies, hovioikeudenneuvos, ministerivaltiosihteeri
Arvonimikreivi, (Venäjän keisarikunta), kunniatohtori, todellinen salaneuvos
Vanhemmat Reinhold Johan Rehbinder ja Christina Margareta af Palén
Puoliso Anna Andreevna Hedenberg (1788-1845)
Tiedot
Dynastia Rehbinder
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Robert Henrik Rehbinder, ven. Роберт Иванович Ребиндер, (15. heinäkuuta 1777 Paimio – 8. maaliskuuta 1841 Pietari)[1] oli suomalainen Rehbinderin aatelissukuun kuulunut virkamies ja kreivi. Hän toimi Suomen suuriruhtinaskunnan valtiosihteerinä ja ministerivaltiosihteerinä vuosina 1811–1841. Tässä virassaan hän oli Suomen suuriruhtinaskunnan alkuajan korkeimpia virkamiehiä[2]. Rehbinderillä oli ratkaiseva rooliselvennä Suomen autonomian aseman vahvistamisessa,[3] Hän osallistui 1808 Pietariin matkanneeseen lähetyskuntaan[4], edustamalla Suomen oikeuslaitoksia, tämän toimesta hän tuli valituksi keisarin sihteeriksi[3][4][5] ja Porvoon valtiopäivien valmistelujen laatijaksi.[2][4], Rehbinder on nimetty Pietarin tiedeakatemian kunniajäseneksi.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Henrik Rehbinderin isä oli majuri ja vapaaherra Reinhold Johan Rehbinder ja äiti laamanni E. J. af Palénin tytär Christina Margaretha[6][3]. Rehbinder sai upseerin koulutuksen, mutta erosi armeijasta vuonna 1795. Hänestä tuli samana vuonna Turun hovioikeuden auskultantti. Vuonna 1805 hän sai kihlakunnantuomarin arvon, ja vuonna 1807 hänet nimitettiin hovioikeudenasessoriksi.[7] Hän toimi hovioikeudenneuvoksena Turun hovioikeudessa vuosina 1811–1822.[3]

Rehbinderin kunniaksi julkaistu postimerkki vuodelta 1936.

Vuonna 1824 valtiosihteeri Rehbinder ehdotti Suomen suuriruhtinaskunnan rajaa siirrettäväksi lännemmäs Pietarin porteilta, mutta tsaari Aleksanteri I katsoi, että Suomi säilyy varmemmin osana Venäjän valtakuntaa, kun raja on mahdollisimman lähellä tsaarin pääkaupunkia.[8]

Rehbinderistä tuli kreivi 1826.[9] Venäjän keisari Nikolai I myönsi Rehbinderille vuonna 1832 Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan suurristin briljanttien kera. Lisäksi hänelle oli myönnetty Pyhän Vladimirin ritarikunnan II luokan kunniamerkki ja Ruotsin kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan I luokan komentajamerkki.[10] Vuonna 1834 hän sai todellisen salaneuvoksen arvonimen.[11] Hänet on myös promovoitu filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1840 Helsingin yliopiston 200-vuotisjuhlassa. Hän omisti Paimion Viksbergin kartanon.[3]

Robert Henrik Rehbinder sekä hänen puolisonsa Anna Andreevna Hedenberg (1788-1845) ja isänsä on haudattu suvun mausoleumiin Paimion Pyhän Jaakobin kirkkomaalle.[12]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarikunnat

Ruotsi Pohjantähden ritarikunta komentajamerkki.

Venäjän keisarikunta Pyhän Annan ritarikunta (II. luokka) ritarimerkki kaulanauhassa

Venäjän keisarikunta Pyhän Annan ritarikunta (I. luokka) briljanttien kera 30. elokuuta 1814.

Venäjän keisarikunta Pyhän Vladimirin ritarikunta (II. luokka) kunniamerkki 20. helmikuuta 1817.

Venäjän keisarikunta Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan suurristin briljanttien kera 7. marraskuuta 1832.

Venäjän keisarikunta Pyhän Vladimirin ritarikunta (I. luokka) kunniamerkki 22. maaliskuuta 1839.

Arvonimet

Nimikkokadut

Rehbinderillä oli Helsingissä enimmillään viisi nimikkokatua.[7] Niistä ovat jäljellä Iso Roobertinkatu, Pieni Roobertinkatu ja Rehbinderintie. Kaksi ensimmäistä kuuluvat Helsingin vanhimpiin kadunnimiin, mutta jälkimmäisin tuli käyttöön vasta 1908.[11] Lisäksi nykyisen Mannerheimintien eteläosa oli 1800-luvulla nimetty Rehbinderin mukaan Itäiseksi ja Läntiseksi Heikinkaduksi (Henriksgatan).[7] Katu nimettiin uudelleen 1942.[14]

Postimerkki

Vuonna 1936 Rehbinderin muistoksi julkaistiin postimerkki.[15][16]

Muistomitali

Pronssinen muistomitali.[17][18]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rehbinderin katsotaan olleen luomassa pohjaa Suomen ulkopoliittisten asioiden hoidolle erityisesti Venäjän osalta.[19]

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 8.1.2023.
  2. ↑ a b 16.12.1892 Uusi Suometar no 293, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 5.3.2024.
  3. ↑ a b c d e Rehbinder Robert Henrik :: Elämäkerrat :: Historiakone :: Julkaisut :: Agricola - Suomen historiaverkko agricolaverkko.fi. Arkistoitu 8.1.2023. Viitattu 8.1.2023.
  4. ↑ a b c Victor Rehbinder: 383 (Ätten Rehbinder genom åtta sekler) runeberg.org. 1925. Viitattu 29.4.2024. (ruotsiksi)
  5. ↑ 31.10.1939 Vaasa no 294, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 23.1.2023.
  6. ↑ Gabriel Anrep: 136 (Svenska adelns ättar-taflor / Afdelning 3. von Nackreij - Skytte) runeberg.org. Viitattu 8.1.2023. (ruotsiksi)
  7. ↑ a b c Tuomari Rehbinder vaikutti Viipurin läänin ja Helsingin historiaan Juristiuutiset. Viitattu 7.9.2020.
  8. ↑ Talvitie 2014, s. 264
  9. ↑ Герб рода дворян фон-Ребиндер (suom. von rehbinderin aatelis-suvun vaaukunat) gerbovnik.ru. Viitattu 7.1.2023.
  10. ↑ Muotokuva Suomen Museot Online. Viitattu 20.9.2016.[vanhentunut linkki]
  11. ↑ a b Serkkola, Eira: Todellinen salaneuvos Kirkko ja kaupunki. Viitattu 7.9.2020.
  12. ↑ Pyhän Jaakobin kirkko. (Arkistoitu – Internet Archive) Paimion seurakunta. Viitattu 26.10.2015.
  13. ↑ a b Suvut ja vaakunat - Finlands riddarhus www.ritarihuone.fi. Viitattu 15.2.2024.
  14. ↑ Mannerheimintiellä on ollut monta nimeä hs.fi. 2.9.1993. Viitattu 7.9.2020.
  15. ↑ Postimerkki: Valtiomiehiä - Lakimies Robert Henrik Rehbinder kuopassa.net. Viitattu 7.9.2020.
  16. ↑ Robert Henrik Rehbinder design stampdata.com. Viitattu 7.9.2020.
  17. ↑ Count Robert Henrik Rehbinder 1841 Bronze Medal – Finncoin.com finncoin.com. Arkistoitu 28.4.2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
  18. ↑ mitali www.europeana.eu. Viitattu 28.4.2024.
  19. ↑ Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön tunnustuspalkinto Kristiina Kalleiselle amusa.fi. ”Rehbinderin linja loi pohjaa suomalaisen ”idänpolitiikan” pitkälle perinteelle. Epäilemättä Rehbinderin toiminnan suurta linjaa on nähtävissä edelleen ulkoasian hoitamisen käytännöissä, erityisesti Suomen tavassa hoitaa asioita Venäjän kanssa, sanoo säätiön hallituksen puheenjohtaja Jarmo Virmavirta.” Viitattu 7.9.2020.
  20. ↑ Герб рода дворян фон-Ребиндер gerbovnik.ru. Viitattu 7.4.2024.
  21. ↑ Hae aineistoja - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia astia.narc.fi. Viitattu 2.3.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]