Roland Dumas (23. elokuuta 1922 Limoges – 3. heinäkuuta 2024) oli ranskalainen sosialistisen puolueen poliitikko. Hän toimi Ranskan ulkoministerinä vuosina 1984–1986 ja 1988–1993. Vuodesta 1995 hän toimi Ranskan perustuslakineuvoston puheenjohtajana, kunnes joutui vuona 2000 eroamaan rikossyytteiden johdosta.[1]
Dumas osallistui ranskalaisten vastarintataisteluun toisessa maailmansodassa aikana. Hän joutui tuolloin itse pidätetyksi[2], ja Gestapo surmasi hänen isänsä. Dumas opiskeli oikeustiedettä, kieliä, politiikan tutkimusta ja taloustiedettä. Hän työskenteli alueellisissa tiedotusvälineissä, kunnes sai Pariisissa juristin oikeudet vuona 1950.[1]
Dumas oli François Mitterrandin ystävä ja toimi tämän alaisuudessa Ranskan ulkoministerinä.[1] Vuonna 1983 hänestä tuli Euroopan asioiden ministeri, vuonna 1984 ensimmäisen kerran ulkoministeri.[3] Vuonna 2001 hänet tuomittiin kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen ja sakkoon Elf Aquitainen petosskandaaliin liittyneiden maksujen vastaanottamisesta. Tuomio kuitenkin kumottiin valituksen myötä vuonna 2003.[3][1] Dumas sai silti vuoden ehdollisen tuomion ja sakon huutokauppias Jacques Tajanin kanssa tekemästään yhteistyöstä, jossa hän hyötyi petoksella Alberto Giacomettin taideteosten myynnistä. Rikos oli tehty vuonna 1994 Dumasin ollessa Giacomettin lesken kuolinpesän jakajana.[1]
Vuonna 2011 Dumas ilmoittautui osaksi Norsunluurannikon presidenttinä toimineen Laurent Gbagbon puolustusta. Gbagbo oli tullut pidätetyksi kieltäydyttyään eroamasta kiisteltyjen presidentinvaalien jälkeen. Helmikuussa 2015 Dumas aiheutti kohun väittämällä Manuel Vallsin olevan "juutalaisten vaikutuspiirissä".[1]
Dumas edisti urallaan merkittävästi Ranskan ja Saksan välisiä suhteita.[1] Hän oli myös palestiinalaisten oikeuksien puolestapuhuja ja työskenteli Abu Daudin puolustusasianajajana.[3] Dumasilla oli Kunnialegioonan ritarinarvo. Hänet tunnettiin kulttuuriharrastajana ja bel canton ystävänä. Hän myös harrasti taideteosten ja vanhojen kirjojen keräilyä.[2] Dumas julkaisi lukuisia kirjoja historian, lain sekä kulttuurin aiheista. Hänellä oli kolme lasta.[1]