Rolf de Maré (1888–1964) oli ruotsalainen taiteenkeräilijä ja balettiseurue Ballet Suédois'n luoja.
de Marén äidinpuoleinen suku oli Ruotsin rikkaimpia, joten hänellä oli varallisuutta taiteenkeräilyyn ja balettiseurueen ylläpitoon. Hänen äitinsä oli taiteilija Ellen Roosval von Hallwyl ja hänen isoäitinsä oli taiteenkerääjä Wilhelmina von Hallwyl. Hänen isänsä oli diplomaatti Henrik de Maré ja isäpuolensa taidehistorioitsija Johnny Roosval, joka toimi pojan kotiopettajana. de Maré vietti suuren osan nuoruuttaan Berliinissä, jossa hänen isänsä oli sotilasattaseana sekä Sveitsissä ja Ranskassa tuberkuloosiparantoloissa. Hän matkusti laajalle matkalle Aasiaan ensimmäisen kerran 1911-1912.[1]
de Marén ystävä ja myöhemmin rakastettu, taidemaalari Nils Dardel auttoi de Maréta taiteenkeräilyssä 1912 lähtien ja oli myös balettiseurueen lavastaja. He matkustelivat yhdessä laajasti ympäri maailmaa 1914-1917. Dardel esitteli hänelle 1918 tanssija Jean Börlinin (1893—1930), josta tuli de Marén rakastettu, balettiseurueen ensitanssija ja pääkoreografi. Vuonna 1920 oikeistolehdissä alkanut loanheittokampan sai de Marén lähtemään balettiryhmänsä kanssa Pariisiin, jossa hän asui loppuelämänsä.
Hän keräsi tanssiaiheisen arkiston ja tanssiin liittyvien esineiden kokoelman, joka avautui 1933 maailman ensimmäisenä tanssimuseona ja tutkimuslaitoksena Les Archives Internationales de la Danse. Osan kokoelmasta hän lahjoitti myöhemmin Ranskan valtiolle, ja se sijoitettiin Pariisin oopperan museoon ja kirjastoon. Omaa balettiseuruettaan ja Euroopan ulkopuolista tanssia koskevan aineiston hän lahjoitti kotimaahansa ja perusti 1952 Tukholmaan Dansmuseetin, jolle hän myös testamenttasi koko omaisuutensa. Hän lahjoitti kokoelmastaan taidetta myös Moderna museetille.[2]