Romanssihuijaus on huijaus, jossa tavoitteena on hyötyä taloudellisesti uhrin romanssitoiveista, esimerkiksi nettideittailussa. Rikos on läheistä sukua sähköpostihuijauksille[1]. Huijarit lähestyvät yleensä sosiaalisen median kautta[2] ja pitävät usein yhteyttä uhriin WhatsAppilla.[3] Yhteydenpito on pitkäjännitteistä ja huijarit osaavat käyttää hyväksi uhrin tunteita.[4] Rikos on yleinen Suomessa.[5][6] Vuonna 2022 ensimmäisen puolen vuoden aikana suomalaisilta varastettiin romanssihuijauksilla 3,8 miljoonaa euroa. Yli 80 % uhreista ei saa rahojaan koskaan takaisin[3] ja romanssihuijaukset jäävät yleensä selvittämättä.[7] Takana on yleensä järjestäytynyt rikollisuus. Vaikka nykyteknologia onkin tehnyt romanssihuijauksista yleisempiä, on se ilmiönä ikivanha. Tunnettu suomalainen huijari Ruben Oskar Auervaara etsi 1930-luvulla kirjeenvaihtoilmoituksilla naisia viedäkseen heidän omaisuutensa.
Romanssihuijaukseen lankeavat ovat usein haavoittuvassa tilanteessa, auttamisenhaluisia ja hyväsydämisiä.[8] Monesti he ovat yksinäisiä ja heillä voi olla suuri läheisyyden kaipuu. Monet uhreista ovat herkässä vaiheessa elämää, esimerkiksi leskeksi jääneitä tai eronneita.[5] Ajatus mahdollisesti romanssista vaikuttaa monesti ihmisten harkintakykyyn.[6]
Monesti huijari saa uhrin ihastumaan tai jopa rakastumaan huijarin valeprofiiliin. Kun uhri on voimakkaan tunteen vallassa, on hän monesti auttamisenhaluinen ja hyväuskoinen rikoskomisario Gunnar Golnickin mukaan.[8]
Lähes 90% uhreista on naisia.[4] Usein uhrit ovat varttuneempia naisia.[5] Poliisitarkastaja Tuomas Pöyhösen mukaan rikoksen uhreiksi todennäköisimmin joutuvat haavoittuvaisessa asemassa olevat, yksinäiseksi itsensä tuntevat naiset. Suurin osa rikoksen uhreista on 60–69-vuotiaita naisia. Uhreista yli 70% on 40–80-vuotiaita naisia.[3]
Uhriksi joutuneille miehille luvataan yleensä taas hyvää seksiä tai suoraan parisuhdetta. Huijausprofiili sijaitsee toisessa maassa, eikä valeprofiililla ole varaa matkalippuun.[9]
Oikeuspsykologi Charlotta Björklindin mukaan ihmisillä on ihmissuhteissaan tapana omaksua asiat jotka tukevat tehtyä valintaa ja sivuuttaa vastaan olevat seikat (tunnetaan vahvistusharhana). Björklindin mukaan huijaukseen lankeavat eivät ole muita hauraampia, eivätkä fiksut ja järkevät ihmiset ole sen paremmin huijaukselta turvassa. Hänen mukaansa ihmisillä on erilaisia taipumuksia uskoa ihmisistä hyvää tai rakastua toiseen. Björklindin mukaan kun ihmiset sitoutuvat suhteeseen, he pyrkivät pitämään siitä kiinni.[7]
Romanssihuijari saattaa etsiä potentiaalisia uhreja lehtien seuranhakupalstoilla ja internetin deittipalvelussa, tai lähettämällä massoittain roskapostia satunnaisiin sähköpostiosoitteisiin.[10][11] Huijari voi myös pyytää uhria kaverikseen Facebookissa valeprofiililla.[5] Toiminta noudattaa yleensä samaa peruskaavaa. Huijari voi esiintyä yhtä hyvin miehenä kuin naisena, riippuen uhrin sukupuolesta.[10][11]
Poliisin mukaan ulkomaisissa romantiikkahuijauksissa huijari usein tekeytyy huomattavan varakkaaksi ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevaksi.[5] Suomesta lähtöisin olevissa romantiikkahuijauksissa uhri taas usein esittää olevansa huomattavan köyhä esimerkiksi opiskelija. Monesti huijausprofiili on nuoren kauniin naisen valeprofiili.[5] Kuva on usein varastettu netistä tai vaikka Facebookista.[6]
Naisiin kohdistetuissa huijauksissa miesten profiilit ovat yleensä kaavamaisen miehekkäitä, jotka on höystetty pienellä määrällä haavoittuvuutta. Valeprofiilin mies voi olla esimerkiksi voimakas mies, joka osaa olla pehmeä. Profiileihin on nähty paljon vaivaa ja niihin on laitettu asioita mitä monet naiset kaipaavat.[7] Monesti valeprofiili esittää amerikkalaista ulkomailla palvelevaa sotilasta, johon ei saa yhteyttä puhelimella eikä tapaaminenkaan onnistu.[9]
Huijarin valeprofiili voi keskustella uhrin kanssa aivan tavallisista arjen asioista.[5] Ensin huijari luo luottamuksellisen suhteen uhriin ja sen jälkeen huijari ja uhri voivat alkaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta - ja jopa häitä. Mies kertoo monesti olevansa hyvin varakas ja saattaa lähetellä kuvia timanteista ja huviloista tai väärennetyistä tiliotteista, joilla on miljoonia.[2]
Huijarit saattavat kysellä uhrilta hänen talousasioista jo keskustelun alkuvaiheissa.[12]
Monesti huijarit ovat lahjakkaita sosiaalisesti ja tietävät mitä naruja vetää. Valeprofiili voi tekeytyä olevansa samassa tilanteessa, jakaa samoja unelmia tai huolia esimerkiksi. Huijari vetoaa uhrin tunteisiin, muun muassa kehumalla, vetoamalla samankaltaisuuksiin ja traagisella tarinalla. Nopeasti ystäväpyynnön hyväksymisen tai yhteyden saamisen jälkeen huijari aloittaa sosiaalisen manipuloinnin.[5] Nopeasti edeten huijari lähestyy uhriaan entistä romattisemmilla viesteillä ja lopulta huijari ehdottaa tapaamista.[10][11]
Kotimaisissa huijauksissa miesuhri on monesti puhunut puhelimessa ennen huijatuksi tulemista, niin ikään miespuolisen huijaajan kanssa erehtyen tämän sukupuolesta. Joissain tapauksissa huijaria on avustanut nainen puhelussa. Huijari voi myös kieltäytyä puheluista tai lopettaa ne lyhyeen vedoten akun loppumiseen tai puhelimen rikki olemiseen.[5] Huijari käyttää internetistä varastamiaan kuvia ja saattaa jopa muokata niitä toisenlaiseksi – esimerkiksi lisätä meikkiä, valkaista hampaita tai lavastaa pusukohtauksen.[6]
Kotimaisissa huijauksissa huijarit pyysivät uhrien pankkitunnuksia vedoten rahapulaan, jotta voisivat esimerkiksi ostaa lipun matkaa varten, jotta pääsisivät tapaamaan uhria. Huijarit kertovat uhrille, etteivät halua rahaa tilillensä tai haluavat käteisenä rahaa, koska KELA vähentäisi rahat tililtä tuloina. Pankkitunnukset annettuaan huijari on nostanut tililtä huomattavia summia rahaa sekä tilannut erilaista omaisuutta. Mikäli uhrin luottotiedot ovat olleet kunnossa on huijari monesti ottanut uhrin nimissä suuria pikavippejä ja lainoja.[5]
Uhria voidaan myös painostaa ja syyllistää - jopa uhkailla, mikäli hän ei luovuta huijarille verkkopankkitunnuksia tai lähetä rahaa. Luomalla kiireentuntu, uhri saadaan toimimaan harkitsemattomasti. Kotimainen huijari voi lopettaa yhteydenpidon nopeasti huijauksen onnistumisen jälkeen.[5]
Kun uhri on viestitellyt valeprofiilin kanssa jonkin aikaa, kertoo valeprofiili olevansa tulossa Suomeen. Juuri sillä hetkellä tapahtuu jotain odottamatonta, kuten läheisen sairastuminen tai onnettomuus. Tällöin huijari pyytää rahaa, mitä moni lähettää.[5] Valeprofiili voi myös kertoa että hänen miljoonaomaisuutensa on jumissa jossain odottamattoman syyn takia. Sen lunastamiseen tarvitaan pieni rahapalkkio, jota huijari pyytää lähettämään.[9]
Rahaa pyydetään esimerkiksi perinnön lunastamiseen pankista, ulkomailta Suomeen lähetetyn arvokkaan paketin lunastusmaksuihin, rakennusprojekteihin, lasten opiskelumaksuihin tai sairaalamaksuihin. Rahaa voidaan myös pyytää erilaisiin viranomaismaksuihin.[4]
Huijari lupaa maksaa rahat korkojen kera takaisin. Tili sijaitsee ulkomailla, mutta tähän on aina joku selitys.[9]
Joissain ulkomaisissa tapauksissa huijari kertoo olevansa maasta, jossa elintaso on huomattavasti uhrin kotimaata alhaisempi. Jotta matka uhrin luokse olisi mahdollista toteuttaa, pyytää huijari tässä vaiheessa uhrilta rahaa matkakuluihin. Mikäli uhri lähettää tai nostaa käteistä rahaa, seuraavaksi huijari saattaa ilmoittaa viranomaisten edellyttävän että hakijalla tulee olla hallussaan tietty rahasumma oleskelupäivää kohden viisumin myöntämisen ehtona.[10][11] Mikäli uhri lähettää jälleen rahaa, seuraava rahapyyntö tulee taas jollain verukkeella ja huijaus jatkuu niin kauan kuin uhri jatkaa rahan lähettämistä.[13]
Yleisesti käytettyjä keinoja on vetoaminen hädänalaiseen tilanteeseen kuten ryöstetyksi tulemiseen, onnettomuuteen joutumiseen tai vakavaan sairastumiseen. Yleensä huijari lähettää näistä sähköpostitse ikään kuin todisteeksi valokuvia rikosilmoituksista tai lääkärintodistuksista. Näillä ei ole kuitenkaan minkäänlaista todistearvoa koska niitä voi kirjoittaa helposti kuka tahansa. Joskus internetiin on jopa luotu kokonainen verkkopankkia muistuttava huijaussivusto, jolla huijari yrittää saada tarinalleen uskottavuutta aidon näköisine rahaliikenteineen.[13] Kestipä huijaus kuinka pitkään tahansa, lopputulos on aina sama, eli uhri ei koskaan tapaa huijaria ja uhri on menettänyt rahansa lopullisesti[14], vaikka huijari tunnustaisi tekonsa ja lupaamalla maksaa takaisin, mitä ei tapahdu.[15]
Kun uhri suostuu ensimmäiseen rahansiirtoon tai käteisnostoon, yleensä huijari vaatii lisää rahaa. Mikäli uhrilla ei ole riittävästi rahaa mitä lähettää, voi huijari tiedustella paljonko uhrilla on rahaa.[9] Huijari voi painostaa uhrin ottamaan lainaa tai ison pikavipin ja lähettämään rahat huijarille.
Kun uhri lopettaa rahan lähettämisen, katoaa yleensä huijarin profiilikin netistä kokonaan.[9]
Mitä enemmän uhri on "lainannut" rahaa huijarille, sitä tärkeämmäksi uhrille tulee saada takaisin lainaamansa rahat. Varsinkin silloin kun uhri on ottanut lainaa omissa nimissään lainatakseen sitä edelleen huijarille tai jos uhri lähettänyt huijarille kaikki säästönsä. Yhteydenpidon lopettaminen johtaisi uhrin kaikkien rahojen menetykseen tai kertominen muille ihmisille[7] Joskus huijari saattaa mennä poliisin luo tekemään uhrista rikosilmoituksenlähde?
Oikeuspsykologi Charlotta Björklindin mukaan suhteeseen liittyvä alistaminen ja henkinen väkivalta ovat tuhoisia ja ne vähentävät uhrin itsetuntoa ja uskoa tehdä itsenäisesti päätöksiä. Mitä ahtaammalle uhri joutuu, sitä enemmän hän kaipaa huijarin hyväksyntää tunteakseen itsensä arvokkaaksi. Itsetuntonsa menettäneen uhrin on vaikea irtautua kuvitteellisesta suhteestaan huijarin kanssa, kunnes saa itsetuntonsa takaisin. Kun huijari esittää aina kovempia vaatimuksia (esimerkiksi lainan otosta), uhrin itsetunto vähenee yhä enemmän ja hänen on yhä vaikeampi irtautua suhteesta.[7]
Romanssihuijausta pidetään yhtenä hävetyimmistä rikoksista. Tapa, jolla rikos tehdään asettaa uhrin haavoittuvaan asemaan: rikos tekee muille ihmisille näkyväksi uhrin salaisen romantiikan kaipuun ja hyväuskoisuuden. Uhreja monesti hävettää jo se, että on tullut huijatuksi sekä se, ettei kyennyt näkemään miten asiat oikeasti olivat. Oman häpeän lisäksi oman kunnian menetys ympäristön silmissä tuottaa kärsimystä uhrille. Uhrit voivat olla huolissaan ympäristön tuomitsevista asenteista.[7]
Huijatuksi tulleet eivät aina edes ilmoita asiasta viranomaisille vaikka ymmärtäisivät itsekin tulleensa huijatuksi. Uhrit kokevat häpeää monesti sekä siitä, että ovat menettäneet rahansa, että siitä että heitä on käytetty ihmissuhteessa hyväksi. Oikeuspsykologi Julia Korkman näkee romantiikkahuijauksissa paljon yhteneväisyyksiä hyväksikäyttörikoksiin: esiin tulee uhrin luottamuksen pettäminen ja häpeän tuntemukset.[5]
Joskus uhreilla on itsetuhoisia ajatuksia huijauksen paljastumisen jälkeen.[12]
Aina uhrit eivät usko tulleensa huijatuksi edes ollessaan poliisiasemalla kuulusteluissa romanssihuijaukseen liittyen, vaan pitävät yhä yllä toivoa kuvitteellisen valeprofiilin tapaamisesta.[5] Uhri voi pitää yllä uskoaan valeprofiiliin senkin jälkeen, kun hänelle on todistettu ettei valeprofiilia ole olemassa, sillä ihastuksesta luopuminen on vaikeaa. Oikeuspsykologi Korkmanin mukaan romanssista luopuminen voi olla kivuliaampaa uhrille, kuin tieto rahojen menetyksestä. Monesti valeromanssi täyttää uhrin hyvin syvää emotionaalista tarvetta, ja siitä luopuminen voi olla siksi kivuliasta.[6]
Huijarin uhrin nimissä ottamat velat ja pikavipit, sekä tekemät ostot, ovat osassa tapauksia päätyneet uhrin itsensä maksettavaksi. Uhrilta voi mennä luottotiedot romanssihuijauksen seurauksena ja uhri voi joutua velkajärjestelyyn.[5]
Suomalaisilta varastetaan keskimäärin joitain kymmeniä tuhansia euroja per romanssihuijaus. Suurimmassa paljastuneessa huijauksessa suomalainen uhri menetti noin 300 000 euroa.[5] Ruotsissa vahinko on keskimäärin 370000 kruunua (36000 euroa).[7]
Suomalaisilta varastettiin romanssihuijauksilla vuonna 2020 tammi- ja huhtikuun välisenä aikana 2,2 miljoonaa euroa.[5][6] Vuonna 2022 tammi- ja kesäkuun aikana suomalaisilta varastettiin pankkitietojen mukaan 3,8 miljoonaa euroa. Poliisin mukaan varastettiin 3,5 miljoonaa euroa, koska kaikki eivät tee rikosilmoitusta. Yli 80% uhreista ei saa rahojaan koskaan takaisin. Jotkin uhrit menettävät kaiken omaisuutensa.[3]
Vuonna 2022 romanssihuijarit ovat alkaneet käyttämään uhreja rikollisen omaisuuden rahanpesemisessä.[12] Romanssihuijauksen uhrit syyllistyvät rahanpesurikokseen, kun auttavat rikollisia siirtämään rahaa omalta tililtä toiselle tilille eteenpäin.[8] Romassihuijauksen uhreille on vuonna 2022 annettu jopa vankeustuomioita rahanpesurikoksesta.[16]
Suomessa tehtiin vuoden 2021 aikana 482 rikosilmoitusta rakkaushuijauksista.[3] Viranomaisiin ei oteta yhteyttä huijatuksi tulemisen jälkeen usein häpeän vuoksi.[17] Poliisiin ottaa yleensä yhteyttä tuskastunut lähiomainen. Itse huijatut tekevät harvoin rikosilmoitusta itse. Mikäli uhri ei ole syyntakeeton tai holhouksen alla, ei poliisi voi puuttua meneillä olevaan huijaukseen.[9]
Romanssihuijausten selvittämisprosentti on lähellä nollaa Ruotsissa. Ne edustavat maan suurinta talouspetosryhmää.[7] Ruotsin poliisi saa vuosittain neljännesmiljoona rikosilmoitusta romanssihuijauksista. Yleensä poliisi ei edes tutki uhrien tietokoneita tai rikollisten verkko-osoitteita Ruotsissa. Tukholman kriminaalikomissario Jan Olssonin mukaan poliisi keskittyy tutkimaan niitä huijauksia, joissa selvittämismahdollisuudet ovat suurimmat. Näitä ovat tapaukset joissa on ollut valtavia rahamääriä tai jotka ovat olleet kotimaisia huijauksia. Puolestaan Kiinaan tai Pohjois-Koreaan menneitä rahoja ei yleensä tutkita, sillä rikoksen selviämismahdollisuudet ovat lähellä nollaa.[18]
Viranomaisten on käytännössä mahdotonta ryhtyä etsimään ja tavoittelemaan ulkomailta, etenkin Venäjältä tai Itä-Euroopasta käsin toimivia huijareita. Huijari toimii yleensä sähköpostin takaa tekaistulla henkilöllisyydellä ja rahat voidaan siirtää palvelulla, jossa ei jopa edellytetä henkilötietojen antamista tai tunnistautuneena varat voidaan nostaa esimerkiksi eri puolilla Venäjää. Näin ollen teosta ei jää mitään tutkittavia jälkiä ja rahat on lopullisesti menetetty.[19] Joissain Kaakkois-Aasian ja Afrikan maissa, sekä osassa Välimeren maita poliisi jättää hoitamatta rikosten tutkinnan kokonaan.[18]
Marin tasavallan Yoshkar-Olassa ja muualla Venäjällä on myös tehty laajoja pidätyksiä muun muassa, kun huijattu on ottanut yhteyttä suoraan presidentti Putiniin.[20][21][22][23] Huijatulla on mahdollisuus ilmoittaa huijarit niistä varoittaviin sivustoihin kuvineen ja kertomuksineen.[24][25] Ghanan internet-rikollisuuden poliisipäällikön Herbert Gustav Yanksonin mukaan romanssihuijaukset ovat maassa laajalle levinnyt, houkutteleva ja matalan riskin rikollisuuden muoto.[26]
Romanssihuijausten taustalla on yleensä ammattirikollisia ja järjestäytynyt rikollisuus, joilla on suuri organisaatio toiminnan taustalla.[8][9][27] Huijareina toimivat ovat psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan yleensä tunnekylmiä psykopaatteja, joilla ei ole omatuntoa. He kokevat huijaamisen hauskaksi ja jännittäväksi.[9]
Esimerkiksi Venäjällä, Ghanassa ja Malesiassa huijauksista on tullut jopa satoja miljoonia tuottava rikollisuuden ala.[1] Nigeriasta liikkeelle lähteneet rikollisorganisaatiot ansaitsevat romanssihuijauksilla miljardeja dollareita vuosittain ja ovat laajentuneet 80 eri maahan.[26]
Tukholman kriminaalikomissario Jan Olssonin mukaan monet ammattirikolliset harjoittavat romanssihuijauksia elinkeinonaan. Yksi rikollinen voi pyörittää kymmenestä kahteenkymmentä eri huijausta samanaikaisesti. He tekevät huijauksia noudattaen tietynlaista valmista käsikirjoituksia, jossa esitetään tiettyjä kysymyksiä ja annetaan tiettyjä selityksiä asioille. Näin voidaan huijata mahdollisimman paljon rahaa uhrilta. Valeprofiilien elämäkerrat on laadittu taitavasti, niin että ne näyttävät aukottomalta kaikista suunnista katsottuna.[7]
Rikosten takana toimii yleensä ammattimaisia järjestäytyneitä liigoja joilla on kokonainen organisaatio verkkosivuineen. Rikollisliigat tietävät missä maassa kannattaa avata pankkitili, jotta maksettuja rahoja ei voida palauttaa.[7] Romanssihuijauksiin erikoistuneet rikollisliigat toimivat ryhmissä ja käyttävät yleensä samaa käsikirjoitusta. Eri rikollisryhmät vaihtavat keskenään myös valeprofiilien kuvia ja keksittyjä identiteettejä. Heillä on yleensä pankkitilejä ympäri maailmaa. Rikollisryhmät jopa myyvät uhrejaan eteenpäin toisille rikollisorganisaatioille.[18]
Moldovan Chișinăussa luotuna on yleinen The Bat! toimisto-ohjelma, jolla pystytään käsittelemään runsaita määriä eri sähköpostitilejä. [28] Sähköpostit yleensä edelleen lähetetään esimerkiksi tietokoneen satelliittiyhteydestä eri maissa toimivien palvelinten kautta.[29]
Facebookissa toimivilla mustilla markkinoilla myydään kaikkea rikollisuuden harjoittamiseen tarvittavaa, kuten osaamista, tietoa ja valeprofiileja. Uhreja myydään myös eteenpäin toisille rikollisille käytettäväksi hyväksi huumeiden salakuljetuksessa tai rahanpesussa. Myynnissä on myös ulkomaisia pankkitilejä rahanpesua varten.[26]
Myynnissä on myös "formaatteja" eli käsikirjoituksia, mitä käytetään huijauksissa. Käsikirjoituksia on eri tilanteisiin ja profiileille: ulkomailla toimivalle sotilaalle, sairastuneen äidin huijaus, lottopalkintohuijaukseen tai homoseksuaalisiin seksi-chattailyihin esimerkiksi. Salaisissa ryhmissä opetetaan jäljittelemään amerikkalaista aksenttia ja naisten puheääntä.[26]
Mustilla markkinoilla myydään myös monenlaista osaamista, esimerkiksi dokumenttien väärentämiseen ja kuvien muokkaamiseen. Palkattavana on myös paikallisia ihmisiä, jotka voivat toimittaa kukkia uhrille tämän kotimaassa.[26]
Journalisti Sean Rubinsztein-Dunlopin mukaan romanssihuijaukset ovat yleisiä Ghanassa, jossa internetkahvilat ovat täynnä nuoria miehiä, jotka huijaavat rahaa tekaistuilla profiileilla.[18] Monille romanssihuijaukset ovat monelle päätapa ansaita rahaa, sillä nuorisotyöttömyys on suurta Ghanassa. Romanssihuijauksia tehtailevia kutsutaan yleisesti nimillä cafe boys (kahvilapojat) tai browsers (netin selailijat).[26] Jotkin huijarit kutsuvat uhrejaan "asiakkaiksi". Rubinsztein-Dunlopin mielestä moni romanssihuijari tuntee empatiaa uhrejaan kohtaan.[18]
Osa kahvilapojista tukeutuu taikuuteen, jujuun, varmistaakseen huijauksen onnistumisen. Joillekin huijareille rahan huijaaminen länsimaista on tapa ottaa takaisin sitä, minkä länsimaalaiset ovat ryöstäneet Afrikasta. Samaan aikaan järjestäytynyt rikollisuus vaanii kahvilapoikia, jotta voisivat puolestaan käyttää hyväksi heitä.[26] Ghanalaiset ovat kuitenkin pikkukaloja romanssihuijausten miljardien suuruisella rikollisalalla. Joskus kahvilapojat saattavat myydä uhrinsa eteenpäin järjestäytyneelle rikollisuudelle, jotka saattavat kyniä rahaa uhreilta vuosikausia.[18]
Toisenlainen romanssihuijauksen muoto on niin sanottu honey trap. Siinä huijattava houkutellaan matkustamaan huijarin luokse, jopa johonkin kolmannen maailman maahan. Tämä saattaa olla huijattavalle kohtalokasta, sillä siellä hänet saatetaan ryöstää tai kidnapata. Koska tämän tyyppisistä rikoksista saattaa sikäläisten lakien perusteella seurata jopa kuolemantuomio, rikolliset voivat surmata uhrinsa kiinnijäämisen uhatessa peittääkseen jälkensä.[30]
Kaikki huijarit eivät ole vain rahan perässä.[5] Joskus valeprofiilia käyttävät huijarit vain haluavat yhteyden ihmiseen ja keskusteluseuraa.[6] Huijaamisesta voi saada myös nautintoa tai jäädä koukkuun siihen.[5]
Eräs romanssihuijaukseen sortunut australialaisnainen sai kuolemantuomion Malesiassa, kun huijari ylipuhui hänet tietämättään salakuljettamaan huumeita Kiinasta väittäen niiden olevan joululahjoja. Naisen kuolemantuomio peruttiin sittemmin.[31] Romanssihuijauksessa kansainvälinen huumerinki esiintyi amerikkalaisena sotilaana, johon uhri oli ihastunut ja jonka kanssa uhri oli mennyt kihloihin tapaamatta häntä ikinä.[32]
Aihetta käsitteleviä ohjelmia Yle Areenassa: