Romney, Hythe and Dymchurch Railway

Romney, Hythe and Dymchurch Railway
Kartta Kentin kreivikunnan rautatielinjoista, mukaan lukien RH&DR.
Kartta Kentin kreivikunnan rautatielinjoista, mukaan lukien RH&DR.
Perustiedot
Reitti Hythe–Dungeness
Avattu 16. kesäkuuta 1927
Omistaja Romney, Hythe and Dymchurch Railway plc
Ylläpitäjä Romney, Hythe and Dymchurch Railway plc
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Romney, Hythe and Dymchurch Railway plc
Henkilöjunia / vrk useita
Muut tiedot koululaisjunia lukuvuoden aikana
Tekniset tiedot
Pituus 23 km
Raiteiden lkm osittain kaksiraiteinen
Raideleveys 381 mm
Sähköistys ei
Km   Lyh. Liikennepaikat
0 Hythe
ehdotettu Sandlingin laajennus
1,2 Prince of Wales Halt
Prince of Walesin silta
Kuormausraide (purettu)
Sheep Bridge (rauniot)
Botolph's Bridge Halt
ehdotettu Sandlingin laajennus
6 Burmarsh Road
8 Dymchurch
Golden Sands Halt
St. Mary's Bay
Duke of York Camp (purettu)
Warrenin soraraide (purettu)
Warren Halt
A259-tie
13 New Romney
Greatstone Dunes
Maddieson's Camp
Romney Sands
War Department Halt
Derville Roadin silta
Lade
Kerton Roadin silta
purettu kolmioraide
The Pilot Inn
Beach Fish Line (purettu)
Britannia Points Halt
23 Dungeness
Merkkien selitykset
Junat kohtaavat Dymchurchin asemalla. Kuva vuodelta 1994.
Lähtövalmisteluja Hythen asemalla. Kuva vuodelta 1999.

Romney, Hythe and Dymchurch Railway on kapearaiteinen rautatie Kentissä Englannissa. Rautatien raideleveys on 381 millimetriä, joten se on kapeimmalla raideleveydellä toimiva, aikataulunmukaiselle julkiselle liikenteelle avattu rautatie maailmassa. Rautatien linjapituus on 23 kilometriä, ja se yhdistää Hythen Dungenessiin. Rautatiellä matkustaa vuosittain noin 100 000 matkustajaa.

Rautatien rakennutti miljonääri ja kilpa-ajaja J. E. P. Howey, ja se avattiin liikenteelle ensimmäisen kerran vuonna 1927. Toisen maailmansodan aikana armeija otti rautatien käyttöönsä. Sodan päätyttyä rautatien uusissaavajaisissa esiintyivät näyttelijät Stan Laurel ja Oliver Hardy.

Rautatie on paitsi paikallinen nähtävyys, myös alueellinen kuljetusreitti. Rautatieyhtiöllä on myös sopimus paikallisen koulupiirin kanssa koululaisten koulukuljetuksista.

Rautatiellä on yhä käytössä alusta saakka radalla liikennöineet kymmenen höyryveturia, ja kaikki kulkevat tuhansia kilometrejä vuodessa. Rautatiellä liikennöi myös kaksi 1980-luvulla rakennettua dieselveturia.

Liikennepaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avoimet rautatieasemat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dungenessin rautatieasema on yksi harvoista paluusilmukka-asemista Englannissa. Paluusilmukkajärjestelyn ansiosta junat voivat kääntyä paluusuuntaan kokonaisina eikä veturia tarvitse irrottaa ja siirtää junan toiseen päähän paluumatkaa varten.

Suljetut rautatieasemat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veturit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Numero Nini Väritys Veturityyppi Pyörästö Rakentaja Vuosi
1 Green Goddess LNER Apple Green höyry 4-6-2 Davey Paxman & Co. 1925
2 Northern Chief Brunswick Green
3 Southern Maid Malachite Green 1926
4 The Bug Brighton Umber 0-4-0 Krauss, München
5 Hercules Midland Railway Maroon 4-8-2 Davey Paxman & Co. 1927
6 Samson Great Eastern Blue
7 Typhoon Malachite Green 4-6-2
8 Hurricane Caledonian Blue
9 Winston Churchill Maroon Yorkshire Engine Company 1931
10 Dr Syn musta
11 Black Prince DB:n musta/punainen Krupp, Essen 1937
12 John Southland musta-keltainen diesel-hydraulinen Bo-Bo TMA Engineering 1983
14 Captain Howey sini-hopea 1989
PW1 Simplex vihreä diesel-mekaaninen 0-4-0DM Motor Rail Ltd. (Simplex Works) 1938
PW2 Scooter keltainen Romney, Hythe and Dymchurch Rly. 1949
PW3 Red Gauntlet punainen Jacot / Keef 1975

Onnettomuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. syyskuuta 2003 rautatiellä tapahtui onnettomuus, jossa juna törmäsi puomittomalla, varoitusvaloin varustetulla tasoylikäytävällä henkilöautoon ja suistui raiteilta. Junan veturinkuljettaja, 31-vuotias Kevin Crouch, kuoli turmassa. Junan matkustajat saivat vähäisiä vammoja. Auton kuljettajana ollut nuori nainen oli ajanut radalle varoitusvalosta piittaamatta tai niitä huomaamatta. Rautatien johto lupasi järjestää tapahtuneesta täydellisen tutkinnan. Autoa kuljettanut nainen pidätettiin myöhemmin, ja häntä syytettiin kuolemantuottamuksesta, mutta hän selvisi 500 punnan sakoilla, jotka hän sai varomattomasta ajotyylistä.[1][2]

Toinen tasoristeysonnettomuus tapahtui 10. heinäkuuta 2005. Onnettomuudessa kuoli rautatieyhtiön johtajan Danny Martinin vaimo, veturinkuljettaja Suzane Martin, kun Martinin kuljettama juna törmäsi henkilöautoon ja veturi kaatui hänen päälleen.[3] Auton kuljettajana ollut 20-vuotias mies oli ilmeisesti ajanut tasoristeykseen varoitusvaloista piittamatta.

Tammikuussa 2006 julkaistussa tiedonannossa ilmoitettiin, että onnettomuusalttiisiin tasoristeyksiin Burmash Roadille, Battery Roadille ja Botolph’s Bridge Roadille asennetaan puomilaitteet. Puomilaitteet maksavat noin 90 000 puntaa kappale.[4] Myös rautatien muihin tasoristeyksiin asennetaan myöhemmin puomilaitteet.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sapsted, David: Woman in fatal train crash fined The Telegraph. 30.9.2004. (englanniksi)
  2. ↑ Daily Express ja The Daily Mirror, 4.9.2003. lähde tarkemmin?
  3. ↑ Train crash killed manager's wife BBC News. 11.7.2005. (englanniksi)
  4. ↑ Drivers 'ignore' warning signals BBC News. 3.8.2005. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]