Mielenfilosofiassa McClamrock on pyrkinyt hyödyntämään sekä analyyttisen että mannermaisen perinteen ajatuksia. Hän on saanut vaikutteita Herbert Simonilta, Maurice Merleau-Pontyltä ja Martin Heideggerilta, ja esittänyt (1995), että ihmisen maailmassa-olemisen (Dasein, In-der-welt-sein) tila tekee mahdottomaksi sen, että hän voisi ymmärtää itsensä abstrahoimalla maailma pois ja tutkimalla sitä kuin se olisi irrallinen ulkoinen olio, jonka osa hän ei itse ole. Päinvastoin kuin mannermaiset filosofit yleensä, McClamrock hyödyntää kuitenkin nykyaikaisten luonnontieteiden, biologian ja kognitiotieteen tutkimustuloksia tukemaan tietoisuuden ja koko mielen luonnetta koskevia johtopäätöksiään.