Roussit

Roussit
Välimerenroussi (Hoplostethus mediterraneus)
Välimerenroussi (Hoplostethus mediterraneus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Limapääkalat Beryciformes
Heimo: Roussit
Trachichthyidae
Bleeker, 1859[1]
Suvut[2]
  • Aulotrachichthys
  • Gephyroberyx
  • Hoplostethus
  • Optivus
  • Paratrachichthys
  • Sorosichthys
  • Trachichthys
Katso myös

  Roussit Wikispeciesissä
  Roussit Commonsissa

Roussit (Trachichthyidae) on limapääkaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajeja tavataan kaikista valtameristä.

Lajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat roussien heimoon kuuluvat fossiilit on ajoitettu myöhäiselle liitukaudelle. Tällaisia sukuja ovat muun muassa Antarktikselta löydetty Antarctiberyx, Italiasta löydetty Liptoberyx ja Hoplopteryx. Nykyään heimossa elää noin 39 lajia, jotka jaetaan seitsemään sukuun.[2][3] Rousseihin kuuluvia lajeja ovat muun muassa keltaroussi (Hoplostethus atlanticus), mustaroussi (Hoplostethus codenati) ja välimerenroussi (Hoplostethus mediterraneus)[4].

Anatomia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa roussilajeista saavuttaa korkeintaan noin 20 cm:n pituuden, mutta suurimmat lajit kuten keltaroussi voivat kasvaa noin 55 cm pitkiksi. Ruumiinmuodoltaa kalat ovat usein litteitä ja pää on suurikokoinen. Silmät ovat suuret tai keskikokoiset ja päässä on limatäytteisiä aistikanavia, eräillä lajeilla myös bioluminoivia elimiä. Roussien suu on melko suuri ja hampaat pienet. Suomut ovat lajista riippuen joko pienet ja pyöreät tai suurikokoiset ja levymäiset. Levymäisiä suomuja on usein vatsan alareunassa. Väriltään lajit ovat usein punertavia tai hopeanharmaita.[2][3][5][6]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roussien heimoon kuuluvia lajeja tavataan Atlantista, Välimerestä, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä. Kalat liikkuvat yleensä lähellä pohjaa tyypillisesti 75–1 500 metrin syvyydessä merenpinnasta. Lajien ravinto koostuu pienistä kaloista, äyriäisistä ja nilviäisistä. Lisääntymisbiologiaa ei juurikaan tunneta.[2][3][5][6]

Erityisesti keltaroussia kalastetaan ruokakalaksi trooleilla. Roussit kuitenkin lisääntyvät hitaasti, joten kannat ovat alttiita taantumiselle kalastuksen seurauksena.[2][6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ ZooBank zoobank.org. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 302. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Family Trachichthyidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 45. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
  5. ↑ a b Reeve M. Bailey & Herbert Boschung: Beryciformes AccesScience. McGraw-Hill. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Family Trachichthyidae (PDF) FAO. Viitattu 9.6.2011. (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.