Rover

Tämä artikkeli käsittelee autonvalmistajaa. Rover oli myös jääkiekossa 1800-luvun lopulla ja varhain 1900-luvun alkupuolella käytössä ollut pelipaikka. Myös laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä Timothée Régnier käytti artistinimeä Rover samannimisellä esikoisalbumillaan 2012.

The Rover Company Limited
Perustettu	1878
Lakkautettu	2005
Avainhenkilöt	John Starley (perustaja)
Kotipaikka	Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotteet	autot, polkupyörät, moottoripyörät
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Rover Company oli brittiläinen autonvalmistaja. Yhtiö aloitti toimintansa Coventryssa, mutta siirtyi Solihulliin toisen maailmansodan jälkeen. Liityttyään Leyland Motors -konserniin vuonna 1967 Rover Company säilytti identiteettinsä British Leylandin tytäryhtiönä aina 1980-luvulle asti. Rover-merkki selvisi British Leylandin hajoamisesta, ja oli sen jälkeen Rover Groupin päämerkki joutuen ensin British Aerospacen käsiin, ja sitten BMW:n omistukseen. Vuonna 2000 BMW myi suuren osan Rover Groupin autotuotannosta Phoenix Consortium -liikemiesryhmälle, joka jatkoi toimintaa MG Rover Group -nimellä. BMW kuitenkin piti itsellään oikeudet Rover-nimeen, sallien MG Roverin käyttää sitä lisenssillä. Huhtikuussa 2005 Rover-merkkisten autojen tuotanto päättyi MG Roverin joutuessa vararikkoon. Heinäkuussa 2005 Nanjing Automobile osti MG Roverin fyysisen omaisuuden, vaikka SAIC jo omisti osan MG Roverin henkisestä omaisuudesta, suunnitellen MG Roverin automallien tuotannon jatkamista Kiinassa ja Longbridgessä vuonna 2007. BMW myi oikeudet Rover-nimeen Ford Motor Companylle 18. syyskuuta 2006 noin 6 miljoonan punnan hintaan. Ford halusi sen suojatakseen Land Rover -merkkiään.^[1] Ford oli saanut option Rover-nimen ostoon ostaessaan Land Roverin BMW:ltä vuonna 2000. Maaliskuussa 2008 Ford pääsi Tata Motorsin kanssa sopimukseen, jonka mukaan Tata saa oikeudet Rover-nimeen yhdessä Jaguar- ja Land Rover -tuotannon kanssa.^[2]

Historia

Ennen autonvalmistusta

Ensimmäinen Rover oli sähkökäyttöinen kolmipyörä, jonka valmisti Coventryssa, Englannissa toiminut Starley & Sutton Co. vuonna 1883. Yhtiön perustivat John Kemp Starley ja William Sutton vuonna 1878. Starley oli aiemmin työskennellyt setänsä James Starleyn kanssa. James aloitti valmistamalla ompelukoneita ja siirtyi valmistamaan polkupyöriä vuonna 1869.^[3]

1880-luvun alussa markkinoilla olleet polkupyörät olivat melko vaarallisia, korkealla etupyörällä varustettuja malleja. J. K. Starley teki historiaa vuonna 1885 esittelemällä Rover-turvapolkupyörän. Se oli takavetoinen, ketjuvetoinen, ja siinä oli kaksi suunnilleen samankokoista pyörää. Tämä teki sen vakaammaksi kuin aiemmat, suuripyöräiset mallit.^[4] Cycling Magazine -lehti kirjoitti, että Rover oli ”näyttänyt mallia maailmalle”. Tätä fraasia Rover käytti kauan mainonnassaan. Starleyn Rover-pyörää pidetään ensimmäisenä nykyisiä polkupyöriä muistuttavana pyöränä. Yhtiön nimestä on muotoutunut puolan (Rower) ja valkovenäjän (Rovar, Ро́вар) kielten polkupyörää tarkoittava sana. Englannin kielen sana rover tarkoittaa kulkijaa.

Aikaiset Rover-autot

Rover 8HP Two-seater from 1904 in London to Brighton Veteran Car Run 2010

Rover 1905

Vuonna 1888 Starley valmisti sähköauton, mutta se ei koskaan tullut tuotantoon.

Rover Tourer 1926

1936 Rover 10

Vuonna 1889 yhtiön nimeksi tuli J. K. Starley & Co. Ltd ja 1890-luvun lopussa Rover Cycle Company Ltd. Kolme vuotta sen jälkeen kun Starley oli kuollut vuonna 1901, Rover ryhtyi valmistamaan autoja. Ensimmäinen malli oli kaksipaikkainen Rover Eight, joka valmistettiin Daimlerilta tulleen Edmund Lewisin suunnitelmien pohjalta. Ensimmäisen maailmansodan aikana yhtiö valmisti moottoripyöriä, Maudslayn suunnittelemia kuorma-autoja ja Sunbeamin suunnittelemia henkilöautoja. Polku- ja moottoripyörien tuotanto jatkui aina siihen asti, kunnes Suuri lama pakotti lopettamaan tuotannon vuonna 1925. Yhtiö ei menestynyt kovinkaan hyvin 1920-luvulla eikä tuottanut voittoa vuodesta 1923 1930-luvun puoliväliin asti. Vuonna 1929 yhtiön johtajaksi tuli Spencer Wilks Hillmanilta. Hänen johdollaan yhtiö ryhtyi valmistamaan ylellisempiä autoja ihmisille, jotka halusivat jotain "ylivoimaista" Fordin ja Austinin tuotteisiin verrattuna. Myös hänen veljensä Maurice Wilks siirtyi niin ikään Hillmanilta pääinsinööriksi vuonna 1930. Spencer Wilks työskenteli yhtiössä vuoteen 1962 ja hänen veljensä vuoteen 1963.

Toinen maailmansota ja kaasuturbiinit

1930-luvun lopussa, sodan uhan alla Ison-Britannian hallitus aloitti varusteluohjelman, jonka osana "Shadow Factories" -tehtaat rakennettiin. Näiden toiminnan maksoi hallitus, mutta itse toiminnan hoitivat yksityiset yritykset. Kahta tehdasta hoiti Rover. Ensimmäinen tehdas Acocks Greenissä, Birminghamissa aloitti toimintansa vuonna 1937 ja toinen, suurempi Solihullissa aloitti 1940. Molemmat valmistivat lentokoneiden moottoreita ja runkoja. Roverin alkuperäiset tehtaat Helen Streetillä, Coventryssa vaurioituivat pahasti pommituksissa 1940 ja 1941, eikä niitä enää sen jälkeen käytetty yhtä paljon kuin aiemmin.

Vuoden 1940 alussa hallitus otti yhteyttä Roveriin pyytäen yhtiötä auttamaan Frank Whittleä kaasuturbiinimoottorin kehityksessä.^[5] Whittlen perustamalla Power Jetsillä ei ollut tuotantolaitoksia ja tarkoitus oli, että Rover jatkaisi kehitystä ja toisi moottorin massatuotantoon.^[5] Whittle ei ollut tyytyväinen tähän eikä pitänyt suunnittelumuutoksista, jotka oli tehty ilman hänen lupaansa. Ensimmäiset W2B-testimoottorit rakennettiin käyttämättömässä puuvillamyllyssä Barnoldswickissa, Lancashiressa, lokakuussa 1941.

Rover jäi jälkeen aikataulusta ja suihkumoottorien valmistus siirtyi Rolls-Roycelle, joka Power Jetsin ja Whittlen ryhmän kanssa kehittivät moottorin tuotantoon.^[6]

Toisen maailmansodan jälkeen yhtiö sulki Helen Streetin tehtaansa ja osti kaksi Shadow Factories -tehdasta. Acocks Greenin tehtaassa jatkettiin Meteor-moottorien valmistusta, ja Solihullista tuli autotuotannon uusi keskus, jossa tuotantoa jatkettiin 1947. Tehtaasta tuli myöhemmin Land Rover -maastoautojen koti.

Kokeilumallit

Roverin kaasuturbiinimoottorilla varustettu kokeilumalli

Vuonna 1950 suunnittelija F. R. Bell ja pääinsinööri Maurice Wilks esittelivät ensimmäisen kaasuturbiinimoottorilla varustetun auton. Kaksipaikkaisessa JET1:ssä oli moottori istuinten takana, ilmanottoaukot auton molemmin puolin ja pakoputken päät auton takaosan päällä. Testeissä auto saavutti huippunopeuden 88 mph (140 km/h), turbiinin nopeuden ollessa 50,000 r/min. Autoa voitiin käyttää bensiinillä, moottoripetrolilla tai dieselöljyllä, mutta korkea polttoaineenkulutus esti tuotantoaikeet. Auto on tällä hetkellä esillä Lontoon Science Museumissa. Rover ja Formula 1 -talli BRM yhdistivät voimansa luodakseen kaasuturbiinia voimanlähteenään käyttävän coupén, joka osallistui vuoden 1963 Le Mansin 24 tunnin ajoon, kuljettajinaan Graham Hill ja Richie Ginther. Auton keskinopeus oli 173 km/h ja huippunopeus oli 229 km/h.

Menestyksen vuodet

1962 Rover 80 (P4)

1950–60-luvut olivat hedelmällisiä vuosia yhtiölle. Land Rover menestyi yhtiön autoista parhaiten (huolimatta siitä, että Roveria pidettiin erityisesti ylellisten sedan-mallien valmistajana, karu Land Rover oli itse asiassa yhtiön suurin menestys sekä 1950-, 60- että 70-luvuilla). Rover tunnettiin myös P5- ja P6-sedaneista, joissa oli Buickin suunnittelema 3.5-litrainen alumiininen V8-moottori, sekä kaasuturbiinimoottoriautojen uraauurtavasta tutkimustyöstä.

Rover 2000 (P6)

British Leyland muodostetaan

Pääartikkeli: British Leyland

Vuonna 1967 Rover liittyi Leyland Motor Corporationiin (LMC), joka jo omisti Triumphin. Seuraavana vuonna LMC yhdistyi British Motor Holdingsin (BMH) kanssa, jolloin muodostui British Leyland Motor Corporation -konserni. Tämä oli lopun alkua itsenäiselle Rover Companylle, kun yhtiön perinteet hukkuivat brittiläistä autoteollisuutta 1970-luvulla vaivanneiden ongelmien alle. Rover oli välillä osa Specialist Divisionia (josta tulee mallinimi SD1 ensimmäiselle yhtymän valmistamalle mallille), Rover-Triumphia ja Jaguar Rover Triumphia.

Alkuperäinen Range Rover

Vuonna 1970, Rover yhdisti taitonsa valmistaa mukavia sedaneita ja kestäviä maastureita ja loi Range Roverin, yhden ensimmäisistä autoista (mahdollisesti aikaisempien Jeep Wagoneerin ja IH Broncon inspiroimana), joka yhdisti maastokelpoisuuden ja henkilöauton mukavuuden. Auton voimanlähteenä käytettiin Buickilta peräisin ollutta V8-moottoria, ja siinä oli innovatiivisia varusteita kuten jatkuva nelivetojärjestelmä, kierrejouset ja levyjarrut kaikissa pyörissä. Auto pystyi 160 km/h nopeuksiin, mutta kykeni kuitenkin etenemään myös vaikeassa maastossa. Alkuperäinen Range Rover säilyi tuotannossa 26 vuotta.

British Leylandin taistellessa talousvaikeuksien kanssa 1970-luvulla, se valtiollistettiin tehokkaasti Britannian hallituksen sijoitettua siihen useita miljardeja puntia vuonna 1975. Michael Edwardes tuli yrityksen johtoon.

1985 Rover Vitesse (SD1)

Rover SD1 vuodelta 1976 oli hyvä auto, mutta kärsi niin monista laatu- ja luotettavuusongelmista, että se ei koskaan pystynyt lunastamaan suuria lupauksiaan. Triumphin Canleyn tehtaan sulkemisen jälkeen Triumph TR7:n ja Triumph TR8:n tuotanto siirrettiin Solihulliin, mutta British Leylandin 1970-luvun loppupuolella tapahtuneet toiminnan uudelleenjärjestelyt johtivat autotuotannon lopettamiseen Solihullin tehtaalla, Land Rover -mallien tuotantoa lukuun ottamatta. TR7/8-mallin tuotanto lopetettiin ja SD1-mallin tuotanto siirrettiin Cowleyyn, Oxfordshireen. Kaikki tulevat Rover-autot tultaisiin tekemään entisissä Austinin ja Morrisin tuotantolaitoksilla Longbridgessä ja Cowleyssa.

Rover ja Honda

Vuonna 1979 British Leyland (tuolloin viralliselta nimeltään BL Ltd) aloitti pitkän yhteistyön japanilaisen Hondan kanssa. Tuloksena oli ristiomistus, jossa Honda sai 20 prosentin osuuden British Leylandista, ja BL 20 prosentin osuuden Hondan Britannian tytäryhtiöstä. Sopimuksen katsottiin tuovan hyötyä molemmille osapuolille: Honda käytti Britannian toimintaansa laukaisualustana Euroopan markkinoille, ja British Leyland sai Hondalta apua uusien autojen kehityksessä.

Austin Rover Group muodostettiin 1982 BL:n massatuotantoautoja tuottavaksi tytäryhtiöksi, erillisen Rover Companyn lopettaessa kokonaan toimintansa. 1980-luvulla supistettu BL käytti Rover-merkkiä autoissa, jotka oli kehitetty yhteistyössä Hondan kanssa. Ensimmäinen Honda-pohjainen Rover-malli oli vuonna 1984 esitelty Rover 200, joka edeltäjänsä Triumph Acclaim tapaan perustui Honda Balladeen. Samaan tapaan Honda Quintiä (Euroopassa Honda Quintet) ja Integraa myytiin Australiassa nimillä Rover Quintet ja 416i.

Rover-nimi jatkaa elämäänsä

Pääartikkeli: Rover Group

1996 Rover 400

Vuoteen 1986 mennessä Austin Rover oli siirtynyt yhden merkin strategiaan käyttäen ainoastaan Rover-merkkiä, ja sen emoyhtiö British Leyland sai nimen Rover Group ja autoja valmistava osa nimen Rover Cars. Vuonna 1986 Rover SD1:n korvasi Rover 800, joka kehitettiin yhdessä Honda Legendin kanssa. Austin-malliston autot olivat nyt periaatteessa Rovereita, vaikka nimi "Rover" ei koskaan esiintynyt itse autoissa – sen sijaan autoissa oli Roverin logoa muistuttava merkki, ilman nimeä. Nämä autot korvasi Rover 400-sarja ja Rover 600-sarja, jotka perustuivat Hondan Concerto- ja Accord -malleihin.

Rover vei 800-malleja, Sterling-nimeä käyttäen, Yhdysvaltoihin vuosina 1987–1992.

British Aerospacen haltuun

Vuonna 1988 Rover-merkki palasi yksityisiin käsiin Rover Groupin siirtyessä British Aerospacen haltuun.

BMW:n omistuksen alla

Yhteistyö Hondan kanssa sai yhtiön imagon kohenemaan takaisin pisteeseen, jolloin Rover-merkkiset autot nähtiin ylellisempinä vaihtoehtoina Fordin ja Vauxhallin malleille. Vuonna 1994 British Aerospace myi Rover Groupin, yhdessä Rover, Land Rover, Riley, Mini, Triumph ja Austin-Healey -merkkien kanssa BMW:lle, joka oli alkanut pitää Rover-merkkisiä autoja potentiaalisina kilpailijoina omille malleilleen. BMW:n omistuksessa Rover Group kehitti Rover 75 -mallin, jonka muotoilussa oli vaikutteita aiemmista Rover P4 ja P5 -malleista.

Vuonna 2000 BMW jakoi Rover Groupin useampaan osaan myyden Land Roverin Fordille arviolta 1.8 miljardin punnan hintaan, pitäen MINI-mallien valmistuksen itsellään ja myyden loput autotuotannosta Phoenix Consortiumille, joka jatkoi toimintaa MG Rover -konsernina. Vaikka BMW sisällytti oikeudet MG-nimeen sopimuksessa, se piti itsellään oikeuden Rover-merkkiin, lisensoiden sitä uudelle MG Rover -yhtiölle käytettäväksi malleissa, joiden tuotantoa jatkettiin.

MG Roverin lisenssi nimeen

Pääartikkeli: MG Rover Group

2002 Rover 25

Erityisesti koottu ryhmä liikemiehiä, Phoenix Consortium -nimen alla ja entisen Roverin toimitusjohtajan John Towersin johdolla, perusti MG Rover Groupin BMW:ltä nimellisen 10 punnan hintaan toukokuussa 2000 ostamansa entisen Rover Groupin toiminnan pohjalle, ja jatkoi Rover-nimen käyttöä BMW:n lisenssillä.

Vuotta ennen hajoamistaan Rover Group oli tehnyt tappiota arviolta 800 miljoonaa puntaa. Neljän MG Rover Groupin perustaneen liikemiehen kerrotaan saaneen kaupan mukana noin 430 miljoonan punnan velat.

Ensimmäinen uusi Rover-merkillä myyty auto MG Roverin muodostamisen jälkeen oli Rover 75:n farmariversio, joka tuli markkinoille myöhemmin vuonna 2000. Vuonna 2003 MG Rover esitteli CityRoverin – pikkuauton, joka valmistettiin yhteistyössä intialaisen autonvalmistaja Tatan kanssa. Myyntitavoitteet epäonnistuivat, koska auto oli varusteluunsa nähden ylihinnoiteltu. Jos MG Rover olisi muuttanut Tata Indicaa ”Rovermaisemmaksi” ja hinnoitellut sen sopivammin, se olisi saattanut olla paljon menestyksekkäämpi. Useita Rover 25- ja 45 -mallien korvaajiksi tarkoitettuja konseptiautoja esiteltiin 2000-luvun alussa, mutta mikään niistä ei koskaan tullut tuotantoon.

MG Roverin tuotanto päättyi 15. huhtikuuta 2005, jolloin sen julistettiin olevan ajautumassa konkurssiin. 22. heinäkuuta 2005 yrityksen fyysinen omaisuus myytiin 53 miljoonalla punnalla Nanjing Automobileille, joka ilmoitti suunnitelmikseen moottoritehtaan siirtämisen Kiinaan ja autontuotannon jatkamisen uusilla Rover-tuotantolinjoilla Kiinassa ja MG :n tehtailla Länsi-Midlandsissa (tosin ei välttämättä Longbridgessä), jonne rakennettaisiin myös tutkimus- ja kehityskeskus sekä tekninen kehityslaitos.

30. toukokuuta 2007 Nanjing Automobile Group ilmoitti aloittaneensa MG TF -urheiluauton tuotannon Longbridgen tehtailla, ja ilmoitti aloittavansa myynnin syksyllä.

Shanghai Automotive Industry Corporation (SAIC), joka omisti oikeudet Rover 75 -mallin suunnitelmiin (ostettu 67 miljoonalla punnalla ennen MG Roverin kaatumista) ja oli myös tehnyt tarjouksen MG Roverista, esitteli oman versionsa Rover 75:stä vuoden 2006 lopussa. Heinäkuussa 2006 SAIC ilmoitti suunnittelevansa Rover-nimen ostoa BMW:ltä, joka edelleen omisti oikeudet Rover-merkin käyttöön.^[7] BMW kuitenkin pääsi sopimukseen Fordin kanssa, joka hankki oikeudet nimeen suojatakseen omistamaansa Land Rover -merkkiä. Koska SAIC ei voinut käyttää Rover-merkkiä, se loi oman, lähes samaa nimeä ja logoa käyttävän merkin, Roewen. Roewe tuotiin markkinoille vuoden 2007 alussa.

Ford Motor Companyn oikeus merkkiin

Ford käytti optionsa Rover-nimeen, jonka se oli neuvotellut suojatakseen Land Rover -merkkiä, ja osti oikeuden nimeen 18. syyskuuta 2006.^[8] Yhtäkään Rover-merkkistä autoa ei valmistettu Fordin omistaessa merkin.

Tata Motorsin oikeus nimeen

Osana Fordin sopimusta myydä Jaguar- ja Land Rover -tuotantonsa Tata Motorsille, Rover-merkki sisällytettiin sopimukseen.^[9]

Rover-mallit

Itsenäisen Rover Companyn esittelemät mallit (1904–1967)

• 1904–1912 Rover 8
• 1906–1910 Rover 6
• 1906–1910 Rover 16/20
• 1912–1923 Rover 12
• 1919–1925 Rover 8
• 1924–1927 Rover 9/20
• 1925–1927 Rover 14/45
• 1927–1932 Rover Light Six
• 1927–1947 Rover 10
• 1929–1932 Rover 2-Litre
• 1930–1934 Rover Meteor 16HP/20HP
• 1931–1940 Rover Speed 20
• 1932–1933 Rover Pilot/Speed Pilot
• 1932–1932 Rover Scarab
• 1934–1947 Rover 12
• 1934–1947 Rover 14/Speed 14
• 1937–1947 Rover 16
• 1948–1978 Land Rover (I/II/III)—Vuonna 1978 BL perusti Land Rover Limitedin erilliseksi tytäryhtiökseen hoitamaan Land Roverin valmistusta.
• 1948–1949 Rover P3 (60/75)
• 1949–1964 Rover P4 (60/75/80/90/95/100/105/110), Rover 75 (P4)
• 1958–1973 Rover P5 (3-Litre/3.5-Litre)
• 1963–1976 Rover P6 (2000/2200/3500)

Rover Companyn LMC:n/BL:n tytäryhtiönä esittelemät mallit (1967–1986)

• 1970–1978 Range Rover—Vuonna 1978 BL perusti Land Rover Limitedin erilliseksi tytäryhtiökseen hoitamaan Range Roverin valmistusta.
• 1976–1986 Rover SD1 (2000/2300/2400/2600/3500/Vitesse)
• 1984–1999 Rover 200 (211/213/214/216/218/220)
• 1985–1989 Rover 416i—Australian markkinoilla

Rover Groupin alla uudelleennimetyt mallit (1986–2000)

• Pikkuautot
  • 1986–2000 Rover Mini—Alun perin nimeltään Austin Seven/Morris Mini Minor vuonna 1959, mutta sai nimen Rover Mini vuonna 1986.
  • 1990–1998 Rover Metro, Rover 100 (111/114/115)

• Perheautot
  • 1989–1994 Maestro—Ei koskaan myyty Rover-merkkisenä mutta myytiin merkin kautta.
  • 1989–1994 Montego—Ei koskaan myyty Rover-merkkisenä mutta myytiin merkin kautta.

Rover-merkkiset Rover Groupin alaisena esitellyt mallit (1986–2000)

• Perheautot
  • 1992–1998 Rover 200 Coupe (216/218/220/220 Turbo)
  • 1990–2000 Rover 400 (414/416/418/420)
  • 1993–1999 Rover 600 (618/620/623)
  • 1999–2005 Rover 25

• Ylelliset autot
  • 1986–1998 Rover 800 (820/825/827) ja Sterling
  • 1998–2005 Rover 75

Rover-merkkiset MG Roverin alaisena esitellyt mallit (2000–2005)

• Pikkuautot
  • 2003–2005 CityRover

• Perheautot
  • 2000–2005 Rover 45
  • 2003–2005 Rover Streetwise

• Pakettiautot
  • 2003–2005 Rover Commerce^[10]

Lähteet

1. Doran, James: Ford pays £6m for Rover marque. Määritä julkaisu!19.9.2006. The Times. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.9.2006. (Arkistoitu – Internet Archive)
2. Kirill Ougarov: Tata gets trio of Brit marque names as part of JLR buy. Motor Trend, 28.3.2008. Source Interlink Media. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.4.2008.
3. Bobbitt, Malcolm: Rover P4 Series, s. 11. Veloce Publishing Ltd, 2002. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
4. Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History), s. 55-57. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4 Suomi
5. Rover Grace's Guide to British Industrial History. Viitattu 21.4.2019. (englanniksi)
6. FRANK WHITTLE 1907-1996 National Academy of Engineering. Viitattu 26.4.2019. (englanniksi)
7. BMW agrees to sell Rover brand to SAIC. Määritä julkaisu!Määritä ajankohta! Reuters. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.8.2006.^{[vanhentunut linkki]}
8. Ford buys Rover brand name from BMW leftlanenews.com. Arkistoitu 6.9.2008. Viitattu 19.4.2008.
9. 5 for 2 special: Tata acquires 3 other British marques in Jaguar, Land Rover deal 28 March 2008. Leftlane News. Arkistoitu 5 maaliskuu 2012. Viitattu 28.3.2008.
10. Austin Rover Online

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rover Wikimedia Commonsissa

• Epävirallinen MG Rover-MySpace-sivu
• Portugalilainen Mg-Rover-kerho (Arkistoitu – Internet Archive)
• Puolalainen MG Rover-kerho
• Espanjalainen MG Rover-kerho (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tšekkiläinen MG-Rover-yhteisö