Rover R6 | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Etelä-Afrikka Iso-Britannia |
Valmistaja |
Rover Leyland Motors British Leyland |
Valmistusvuodet | 1963–1977 |
Tuotantomäärä | 322 302 kpl |
Korimalli | 4-ovinen sedan |
Luokka | E-segmentti |
Edeltäjä | Rover P5 |
Seuraaja | Rover SD1 |
Tekniset tiedot | |
Iskutilavuus | 1 985–2 962 cm³ |
Polttoaine | bensiini |
Vetotapa | takaveto |
Vaihteisto |
4-vaihteinen manuaali 3-vaihteinen automaatti |
Mitat | |
Pituus | 4 572 mm |
Leveys | 1 676 mm |
Korkeus | 1 422 mm |
Rover P6 on Roverin vuosina 1963–1977 valmistama ylellinen sedan-mallinen henkilöautosarja, jonka malleja olivat Rover 2000 (1963), V8-moottorilla varustettu Rover 3500 (1968) ja Rover 2200 (1973). P6-sarjan korvasi vuonna 1976 aloitettu Rover SD1 -sarja.
Rover-yhtiössä alettiin 1950-luvun keskivaiheilla suunnitella seuraajaa Rover P4 -mallille, kohderyhmänä nuoret uraansa rakentavat ammattilaiset. Suunnitteluryhmää johtivat Robert Boyle, Peter Bashford, Spencer King ja yhtiötä johtaneen Wilksin veljessarjan edustaja Peter Wilks. Päämuotoilijana toimi David Bache, joka on kertonut saaneensa P6:een vaikutteita futuristisesta Citroën DS -mallista. Moottoriksi valittiin kaksilitrainen nelisylinterinen bensiinimoottori. P6-mallin eli Rover 2000:n esitteli yleisölle vuonna 1963 Roverin uusi toimitusjohtaja William Martin-Hurst, joka oli tullut Spencer Wilksin seuraajaksi. Auto valittiin kaikkien aikojen ensimmäiseksi Vuoden autoksi 1964.[1][2]
Vuosien myötä P6 sai kaksi muuta moottorivaihtoehtoa: vuonna 1968 V8 mallissa Rover 3500 ja hieman yli kaksilitraiseksi porattu nelisylinterinen mallissa Rover 2200 (ei siis 2,2-litraiseksi, kuten mallinimestä voisi päätellä). P6-sarjaa valmistettiin vuoteen 1977 saakka.[1][3]
Helsingin Sanomien autotoimittaja Matti Jansson kuvaili vuonna 1973 esiteltyä Rover 2200 -mallia ”herrasmiehen autoksi”: mukavaksi, kevyeksi käsitellä ja hiljaiseksi, muttei rakettimaiseksi menijäksi.[3]