Royal Rumble (2010)

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Royal Rumble (2010) oli kahdeskymmeneskolmas vuosittainen Royal Rumble -tapahtuma, joka järjestettiin 31. tammikuuta 2010 Philips Arenalla Atlantassa, Georgiassa. Tapahtumassa käytiin kuusi ottelua, ja paikan päällä oli 16 697 katsojaa. Pay-per-view -tapahtuman päänumerona oli vuosittainen Royal Rumble -ottelu.

Royal Rumble -otteluun osallistui 30 painijaa, ja ottelu päättyi, kun 29 muuta painijaa oli eliminoitu heittämällä köysien yli lattialle. Molempien jalkojen tuli koskettaa lattiaa eliminoitumisen tapahtuessa. Voittaja ansaitsi paikan joko World Heavyweight Championship - tai WWE Championship -ottelussa, joka käytäisiin WrestleMania XXVI:ssa. Royal Rumble -tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1988 lähtien.

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15. joulukuuta 2009 ECW:ssä toimitusjohtaja Tiffany ilmoitti, että ECW-brändi järjestäisi kilpailun nimeltä "ECW Homecoming", jonka voittaja saisi mahdollisuuden haastaa ECW-mestari Christianin Royal Rumble -tapahtumassa. Kilpailuun osallistui entisiä ja nykyisiä ECW:n supertähtiä. Ensimmäinen erä koostui kahdeksasta tavallisesta ottelusta. Otteluiden voittajat etenisivät "Homecoming Finaleen" 12. tammikuuta ECW:ssä, jossa he taistelisivat Battle Royal -ottelussa, josta selviäisi koko kilpailun voittaja.

Kaksi ensimmäistä karsintaottelua käytiin 15. joulukuuta, jossa Ezekiel Jackson voitti Vladimir Kozlovin ja Kane voitti Zack Ryderin. 22. joulukuuta 2009 ECW:ssä Yoshi Tatsu voitti Jack Swaggerin ja Vance Archer voitti Goldustin. 29. joulukuuta ECW:ssä Matt Hardy voitti Finlayn ja Evan Bourne voitti Mike Knoxin. Kaksi viimeistä paikkaa saivat CM Punk ja Shelton Benjamin voittaen Mark Henryn ja Chavo Guerreron 5. tammikuuta 2010 ECW:ssä.

"Homecoming Finalen" voitti Ezekiel Jackson, joka eliminoidessaan viimeisenä Kanen sai oikeuden haastaa Christianin ECW-mestaruudesta Royal Rumble -tapahtumassa.

The Undertaker ennen ottelua Royal Rumblessa.

31. joulukuuta 2009 WWE:n virallisilla sivuilla ilmoitettiin, että The Undertaker puolustaisi World Heavyweight -mestaruuttaan Royal Rumble -tapahtumassa "Beat the Clock Sprint" -voittajaa vastaan. 1. tammikuuta 2010 SmackDownissa pidettiin neljä kilpailuun liittyvää ottelua, joihin osallistuivat CM Punk, Kane, Rey Mysterio, Chris Jericho, R-Truth, Batista, Dolph Ziggler ja Matt Hardy. CM Punk voitti Matt Hardyn ajalla 7:20. Kane ja Ziggler eliminoituivat haasteesta, kun aika loppui. Myöhemmin Jericho hävisi Mysteriolle ajalla 7:19, mikä oli sekunnin parempi kuin Punkilla. Viimeinen karsintaottelu oli Batistan ja R-Truthin välillä, joka päättyi tasapeliin Mysterion sekaantumisen takia. Vaikka Mysterio voitti "aikahaasteen", SmackDownin konsultti Vickie Guerrero ilmoitti uusintaottelun Mysterion ja Batistan välille, jonka voittajasta tulisi #1 haastaja World Heavyweight -mestaruuteen. Uusintaottelu päättyi kuitenkin ratkaisemattomaan, ja heidän välilleen järjestettiin toinen uusintaottelu, joka oli tällä kertaa häkkiottelu (steel cage match). Mysterio voitti Batistan häkkiottelussa ja sai oikeuden haastaa The Undertakerin World Heavyweight -mestaruudesta Royal Rumble -tapahtumassa.

RAW:n päätapahtuma määrättiin 11. tammikuuta 2010, jossa Mike Tyson ilmoitti, että Triple Threat -ottelun voittaja saisi oikeuden haastaa WWE-mestari Sheamusin Royal Rumble -tapahtumassa. Otteluun osallistuivat Randy Orton, John Cena ja Kofi Kingston. Orton voitti Triple Threat -ottelun Legacyn avulla, jotka löivät Cenan ja Kingstonin Ortonin puolesta.

Ottelut ja tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Ottelu Stipulaatio
Dark Gail Kim, Kelly Kelly, Eve Torres ja The Bella Twins (Nikki and Brie) voittivat Marysen, Katie Lea Burchillin, Jillian Hallin, Alicia Foxin, ja Nataylan[1] 10-Diva Tag Team matsi
1 Christian (c) selätti Ezekiel Jacksonin (with William Regal)[2] Tavallinen matsi ECW Championshipista
2 The Miz (c) selätti Montel Vontavious Porterin[3] Tavallinen matsi WWE United States Championshipista
3 Sheamus (c) voitti Randy Ortonin diskauksella[4] Tavallinen matsi WWE Championshipista
4 Mickie James voitti Michelle McCoolin (c)[5] Tavallinen matsi WWE Women's Championshipista
5 The Undertaker (c) selätti Rey Mysterion[6] Tavallinen matsi World Heavyweight Championshipista
6 Edge voitti eliminoituaan viimeisenä John Cenan[7] 2010 Royal Rumble matsi

Sisääntulojärjestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edge Royal Rumble 2010 voiton jälkeen
# Painija Pudottaja Putosi Aika
1 Dolph Ziggler Punk 2 2:29
2 Evan Bourne Punk 1 2:26
3 CM Punk Triple H 7 10:04
4 JTG Punk 3 0:25
5 The Great Khali Phoenix 4 1:39
6 Beth Phoenix Punk 5 1:37
7 Zack Ryder Punk 6 0:32
8 Triple H Michaels 17 17:51
9 Drew McIntyre Triple H ja Michaels 16 14:43
10 Ted DiBiase Michaels 14 12:40
11 John Morrison Michaels 15 11:37
12 Kane Triple H 11 7:59
13 Cody Rhodes Michaels 13 7:54
14 MVP Itsensä 9 0:08
15 Carlito Michaels 12 4:34
16 The Miz MVP 8 0:17
17 Matt Hardy Kane 10 0:20
18 Shawn Michaels Batista 27 20:45
19 John Cena Edge 29 22:11
20 Shelton Benjamin Cena 18 0:48
21 Yoshi Tatsu Cena 19 0:29
22 Big Show R-Truth 22 4:04
23 Mark Henry R-Truth 21 2:24
24 Chris Masters Big Show 20 0:29
25 R-Truth Kingston 24 4:09
26 Jack Swagger Kofi Kingston 23 2:06
27 Kofi Kingston Cena 25 2:51
28 Chris Jericho Edge 26 2:24
29 Edge Voittaja - 7:19
30 Batista Cena 28 5:24
Shawn Michaels eliminoiduttuaan Royal Rumble ottelusta.

Royal Rumble kronologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ashish: WWE News: Royal Rumble Dark Match, PPV Problems 31.1.2010. 411Mania. Viitattu 1.2.2010.
  2. ↑ Medalis, Kara A.: Results:Christian slays Guyanese Goliath 31.1.2010. World Wrestling Entertainment. Viitattu 1.2.2010.
  3. ↑ Vermillion, James: Results:Sore winner 31.1.2010. World Wrestling Entertainment. Viitattu 1.2.2010.
  4. ↑ Adkins, Greg: Results:Dodged Viper 31.1.2010. World Wrestling Entertainment. Viitattu 1.2.2010.
  5. ↑ Powers, Kevin: Results:Mickie stops the hogwash 31.1.2010. World Wrestling Entertainment. Viitattu 1.2.2010.
  6. ↑ Burdick, Michael: Results:Under-World Title triumph 31.1.2010. World Wrestling Entertainment. Viitattu 1.2.2010.
  7. ↑ Murphy, Ryan: Results:Opportunity shocks 31.1.2010. World Wrestling Entertainment. Viitattu 1.2.2010.