Rudi van Dantzig (4. elokuuta 1933 Amsterdam, Hollanti – 19. tammikuuta 2012[1] Amsterdam, Hollanti) oli hollantilainen tanssija ja koreografi. Hän suunnitteli runsaat 50 koreografiaa, lähinnä Hollannin kansallisbalettille. Hän kirjoitti myös kirjoja, muun muassa työtoverinsa Rudolf Nurejevin elämäkerran.[1] Omaelämäkerrallisesta romaanista Voor een verloren soldaat on tehty myös elokuva.
Van Dantzigin tanssijanuralle antoi tarinan mukaan sykäyksen Michael Powellin elokuva Punaiset kengät. Hän opiskeli tanssia Anna Sybrandan oppilaana, sittemmin Sonia Gaskellin koulussa. Dantzigin ensimmäinen koreografia oli Night Island (1959), mutta hän sanoo tajunneensa tanssin ilmaisuvoimaisuuden vasta Martha Grahamin vierailtua Hollannissa.[1]
Van Dantzigista tuli Hollannin kansallisbaletin johtaja 1968 Gaskellin jälkeen ja hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1991. Hänen elämänkumppaninsa Toer van Schayk toimi usein pukusuunnittelijana ja lavastajana.[1]
Van Dantziginin koreografioita on ollut myös Suomen kansallisbaletin ohjelmistossa, muun muassa Joutsenlampi ja Neljä viimeistä laulua.[1]