Ruohometsän kansa (minisarja)

Ruohometsän kansa
Watership Down
Kestoaika 51 min
Alkuperämaa Iso-Britannia
Alkuperäiskieli englanti
Esitetty 23. joulukuuta 2018[1] –
Tuotantokausia 1
Jaksoja 4
Tuotanto
Ohjaaja(t)
Käsikirjoittaja(t) Tom Bidwell[2]
Tuotantoyhtiö(t)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb

Ruohometsän kansa (engl. Watership Down) on vuonna 2018 julkaistu tietokoneanimaatiolla toteutettu neliosainen minisarja, joka perustuu Richard Adamsin samannimiseen romaaniin.[2] Sarjan 4 jaksoa julkaistiin Netflixissä 23. joulukuuta 2018.[1]

Vaikka minisarjaa katsotaan olevan sovituksista lähinnä kirjan tarinaa, se korostaa kuitenkin elementtejä vuonna 1978 julkaistusta samannimisestä elokuvasta.[1]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sarjan päähenkilö nuori jänis, Pähkinä, huolestuu veljensä näkemistä uhkaavista näyistä, ja hän johdattaa Sandlefordista pakenevat kaniinit Watershipin ylängölle. Kaikki seitsemän heistä lähtevät, Viikka, Pähkinä, Isopää, Vatukka, Voikukka, Sinikello ja Maitiainen.

He matkaavat vaarallisen metsän läpi ja useiden vaarallisten tilanteiden jälkeen he kohtaavat arvoituksellisen kaniinin Esikon, joka kutsuu heidät yhteiskuntaansa. Kiitollisuudesta huolimatta Viikka aistii järkyttävää ilmapiiriä ja asukaskanien alistunutta asennetta ja lähtee. Kiusaantunut Isopää seuraa häntä ja kurittaa Pähkinää tämän tarpeettomista jännitteistä vaistoihinsa. Hetkeä myöhemmin hän jää kiinni eläinansaan. Pähkinä yrittää saada apua isänniltään, mutta häntä ei huomioida. Isopää vapautuu ja lähes kuolee. Pähkinä paljastaa saaneensa tietää, että yhteiskuntaa ylläpitää maanviljelijä, joka pyydystää kaneja vastineena ruoastaan ja suojeluksestaan saalistajilta. Isopään täpärän paon jälkeen muut kaniinit ja Mansikka joka on liittynyt joukkoon vapaaehtoisesti seuraavat Viikan ja Pähkinän neuvoja ja esittäytyvät vielä kerran ja lähtevät heidän mukaansa. Lopulta viikka johdattaa ryhmän Ruohometsän kukkuloille, jonne he asettuivat asumaan. Pähkinästä tehdään yhteiskunnan ylikaniini. Myöhemmin paikalle saapuu Kapteeni Rautatammi, joka kertoo heille Sandlefordin tuhoutuneen ihmisten toimesta.

Kaniinit ystävystyvät Kehaar-nimisen loukkaantuneen lokin kanssa, joka tarjoutuu tarkkailemaan aluetta. Kaniinit löytävät Nuthangerin maatilan, joka sisältää häkkejä täynnä naaraskaneja uutta yhdyskuntaa varten. Pähkinä ihastuu naaras häkkikaniinin, Apilaan. He eivät kuitenkaan pysty vapauttamaan heitä alueella olevan kissan takia. Samaan aikaan Rautatammi, Vatukka ja Sinikello lähtevät Efrafaan tuomaan naaraita sieltä. Joukkueen vangitsee efrafalaiset, ja tuovat nämä Efrafaan, joka johtaa jätti ja uhkavaa kaniini, kenraali Ratamo. Pähkinä, Viikka ja Isopää palaavat maatilalle vapauttamaan vangitut kanit, mutta vain kaksi näistä napataan. Pähkinä joutuu ammutuksi pelastakseen Apilan ja hänen oletetaan kuolleen. Efrafassa Rautatammi, Vatukka ja Sinikello pakenevat.

Viikka saa näyn loukkaantuneen veljensä luo. Apila lähtee omin päin etsimään Pähkimää sumussa, ja löytää tämän maatilan lähellä olevasta kolosta. Apila joutuu Efrafallaisten sieppaamaksi. Kehaar auttaa poistamaan luodit Pähkinän jalasta ja Pähkinä joukkoineen lähtee Efrafaan vaupauttamaan Apilan, Hyzenthlayn ja muut naaraat. Isopää kohtaa yhdyskunnan ja ylikaniini Kenraali Ratamo tekee hänestä Owslan kapteenin. Isopää värvää useita pakolaisia joukkoihinsa mukaan lukien Mustikin, pakoa yrittäneen koiraskaniinin. He pakenevat Kehaarin avulla. Samana yönä Kehaar palaa kotiinsa "Suurelle Vedelle", eli merelle muiden kanien kiittäessä häntä tämän avustaan.

Useita päiviä myöhemmin Efrafanin jäljittäjät löytävät heidän jälkensä ja seuraavat heitä Ruohometsään. Pähkinä yrittää tarjoata rauhaa Ratamolle, joka ei hyväksy tarjousta ja käskee luovuttamaan Isopään ja muut paenneet kaniinit tai hän tappaa koko yhteiskunnan. Ruohometsän kaniinit sulkevat yhteiskunnan ja joutuvat Efrafanin piirittämiksi. Rautatammi kuolee taistelussa. Kun tilanne on lähestyvässä kohti loppua, Viikka joutuu transsiin ja näkee koiran vapaana metsässä. Hänen huutonsa inspiroi Pähkinää vapauttamaan koiran maatilalta Efrafan kimppuun. Pähkinä lähtee maatilalle Viikan ja Mustikkin kanssa. Viikka vapauttaa koiran mutta Kissa hyökkää hänen kimppuunsa, ja Pähkinä houkuttelee koiran Ruohometsään. Isopää väijyttää Ratamon ja he taistelevat keskenään. Ratamolle selviää Pähkinän olevan kaniinien johtaja. Koira saapuu paikalle ja hyökkää Efrafanin kanien kimppuun. Hälinän johdosta Ratamo kohtaa koiran pelottomasti. Taistelu päättyy Ruohometsän kaniinien voittoon. Ratamon ruumista ei löydetä paikalta, mikä jättää hänen kohtalonsa avoimeksi. Myöhemmin, Lucy, häkkikanien omistaja, pelasti Viikan, ja palauttaa tämän takaisin ruohometsään. Pähkinä oppii että kaikki ihmiset eivät olekaan niin pahoja. Kapteeni Kohokista tulee uusi Efrafanin ylikaniini ja hän tekee rauhan Ruohometsän kaniinien kanssa.

Useita vuosia myöhemmin kaniyhdyskunta kukoistaa. Vanhempi Viikka aistii iäkkään veljensä kuoleman, ja tulee tämän luo viettämään viimeiset hetket. Musta Kani saapuu Pähkinän luo ja kutsuu hänet liittymään taivaalliseen Owslaan vakuuttaen, että Ruohometsä on turvassa. Helpottuneena Pähkinä hyväksyy tarjouksen ja kuolee rauhallisesti. Pähkinän henki seuraa Mustaa Kania metsänmaan ja puiden kautta aurinkoa kohti, joka muuttuu Frithiksi ja tuonpuoleiseksi.

Äänirooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenkieliset äänet
 Jari Salo … Pähkinä  
 Joonathan Kettunen … Sinikello  
 Markus Bäckman … kapteeni Rautatammi  
 Mikael Eklund … Isopää  
 Jon-Jon Geitel … sivuäänet  
 Antti L. J. Pääkkönen … Voikukka  
 Carla Rindell … Hyzenthlay  
 Jenni Laakso … Mansikka  
 Carl-Kristian Rundman … Esikko, Kehaar  
 Markku Huhtamo … Threarah, Mustikki  
 Jarmo Koski … Vatukka  
 Tom Wentzel … kenraali Ratamo  
 Aku Laitinen … kapteeni Kohokki, Rautayrtti  
 Rauno Ahonen … Esparsetti  
 Rinna Paatso … Apila  
 Taisto Oksanen … Kämmekkä  

Lähde: [4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Travers, Ben: ‘Watership Down’ Review: Netflix Makes a Stunning, Scarring Story a Hare Too Ugly IndieWire. 20.12.2018. Viitattu 4.12.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Watership Down (TV Miniseries) Filmaffinity. Viitattu 4.12.2022. (englanniksi)
  3. ↑ When is Watership Down on BBC1 and Netflix? RadioTimes.com. Viitattu 4.12.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Sarjan lopputekstit

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]