Ruoko-olkiyökkönen

Ruoko-olkiyökkönen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Olkiyökköset Mythimna
Laji: straminea
Kaksiosainen nimi

Mythimna straminea
(Treitschke, 1825)

Synonyymit
  • Aletia straminea
Katso myös

  Ruoko-olkiyökkönen Commonsissa

Ruoko-olkiyökkönen (Mythimna straminea) on harvinaisehko rantaruovikoiden yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoko-olkiyökkönen muistuttaa väritykseltään ja kuvioinniltaan erityisen paljon sameaolkiyökköstä (Mythimna impura) sekä vaaleaolkiyökköstä (Mythimna pallens). Etusiipien pohjaväri on kellertävän harmaa tai harmahtavan kellanpunainen ja etenkin siipisuonten ympärillä tasaisesti mustakehnäinen. Valkoiset siipisuonet antavat etusiiville pitkittäisjuovaisen kuvioinnin. Siiven keskiosa paksun valkoisen siipisuonen tuntumassa on värjäytynyt pitkittäissuunnassa voimakkaasti mustansävyiseksi. Ulomman poikkiviirun kohdalla siivessä on yleensä useita mustia pisteitä. Takasiivet ovat melko valkeat, mutta etenkin siipisuonten kohdalla on voimakkaasti mustaa väriä. Lisäksi hyväkuntoisilla perhosyksilöillä näkyy edestä päin katsottaessa pään takana kolme violetinsävyistä poikkijuovaa. Siipiväli 30–35 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoko-olkiyökkösen levinneisyys ulottuu paikoittaisesti Keski-Euroopasta Uralille.[3] Suomessa pohjoisimmat havainnot ovat suunnilleen Raahe–Lieksa-linjalta, mutta useimmat havainnot lajista keskittyvät Ahvenanmaalle, lounais- ja etelärannikoille sekä Keski- ja Itä-Suomen järviseuduille. Perhoset lentävät kesäkuun lopulta elokuun alkuun.[4]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoko-olkiyökkösen elinympäristöjä ovat rantojen ruovikot, eikä sitä erityisemmin tavata niiden ulkopuolella. Perhosia houkuttavat sekä valo että syötit. Toukka piiloutuu päivisin ruokojen sisään ja talvehtii keskenkasvuisena.[3]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat järviruoko (Phragmites australis)[3] sekä helvet (Phalaris)[2].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. ↑ a b UK Moths (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 152
  4. ↑ Perhoswiki (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]