Ruotsinpyhtää

Ruotsinpyhtää
Strömfors
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Loviisa ja Pyhtää

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°31′25″N, 026°28′10″E
Lääni Etelä-Suomen lääni
Maakunta Itä-Uudenmaan maakunta
Seutukunta Loviisan seutukunta
Kuntanumero 701
Hallinnollinen keskus Ruotsinpyhtään kirkonkylä
Perustettu 1743
Liitetty 2010
– liitoskunnat Loviisa
Pernaja
Liljendal
Ruotsinpyhtää
– syntynyt kunta Loviisa
Pinta-ala 470,03 km² [1]
(1.1.2009)
– maa 276,67 km²
– sisävesi 15,25 km²
– meri 178,11 km²
Väkiluku 2 893  [2]
(31.12.2009)
– väestötiheys 10,46 as./km² (31.12.2009)
Ikäjakauma 2008 [3]
– 0–14-v. 15,6 %
– 15–64-v. 64,4 %
– yli 64-v. 20,1 %

Ruotsinpyhtää (ruots. Strömfors) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Itä-Uudenmaan maakunnassa Etelä-Suomen läänissä. Kunnan asukasluku vuonna 2009 oli 2 893,[2] ja pinta-ala 470,03 km², josta 276,67 km² oli maata ja 15,25 km² sisävesialueita.[1] Kunta oli kaksikielinen: 79 prosenttia asukkaista puhui suomea ja 19 prosenttia ruotsia. Ruotsinpyhtään naapurikunnat olivat Kouvola (Anjalankoski ja Elimäki vuoteen 2008), Lapinjärvi, Loviisa, Pernaja ja Pyhtää.

Ruotsinpyhtää liitettiin Loviisaan vuoden 2010 alussa yhdessä Liljendalin ja Pernajan kanssa. Kunnan koillisosassa sijainneet Haaviston ja Vastilan kylät liitettiin Pyhtääseen ja samalla Kymenlaakson maakuntaan.[4]

Uudenmaan liiton maakuntahallitus valitsi Strömforsin vuoden 2018 uusmaalaiseksi kyläksi.[5]

Kunnan slogan oli "tulevaisuuden mahdollisuuksia keskellä historiaa".[6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartta Loviisan seudun aluemuutoksista. Hästholmin alue liitettiin Ruotsinpyhtäästä Loviisaan vuonna 1969. Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää yhdistyivät Loviisaan vuonna 2010, samalla Haaviston ja Vastilan alue liitettiin osaksi Pyhtäätä.

Ruotsinpyhtään alue oli alkujaan osa Pyhtään pitäjää. Turun rauhassa vuonna 1743 Venäjän ja Ruotsin raja vedettiin Kymijoen läntisimpään haaraan Ahvenkoskelle. Pyhtään itäinen puoli ja Pyhtään kirkko siirtyivät Venäjän haltuun ja Ruotsille jäänyttä länsiosaa alettiin kutsua Ruotsinpyhtääksi, ruotsiksi Svenska Pyttis. Vuonna 1817 pitäjän ruotsinkielinen nimi muuttui virallisesti Strömforsiksi.[7]

Ruotsinpyhtään seurakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinpyhtään seurakunta jatkoi itsenäisenä seurakuntana vuoden 2018 loppuun asti, jolloin se yhdistyi Loviisan suomalaisen seurakunnan ja Lapinjärven suomalainen seurakunnan kanssa uudeksi Agricolan suomalaiseksi seurakunnaksi[8].

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Strömforsin ruukki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruukki

Vapaaherra Johan Creutz perusti Petjärven kylään kankivasarapajan vuonna 1695. Viereinen koski ja läheiset metsät tarjosivat pajalle hyvät toimintaedellytykset. Ruukki sai nimen Strömfors vuonna 1744, jolloin ruukinpatruunat Anders Nohrström ja Jakob Forsell ostivat pajan ja perustivat manufaktuuripajan, sahan ja myllyn. Vuonna 1781 pajan omistajaksi tuli Jakob Forsellesin poika, vuorineuvos Henrik Johan af Forselles. Hänen leskensä Virginia af Forselles peri ruukkitilan 31-vuotiaana. Ruukin nykyinen ilme on peräisin hänen ajaltaan.

Ruukki säilyi af Forsellesin suvun hallussa vuoteen 1876 asti, eli yhteensä 132 vuotta. Vuonna 1886 kauppaneuvos Antti Ahlström osti ruukin ja keskittyi erityisesti sahatoimintaan. Vuonna 1947 A. Ahlström Oy perusti ruukkiin muovi- ja sähkötarvikkeita valmistavan tehtaan. Rautaruukkipajat lopettivat toimintansa yli 250 vuoden toiminnan jälkeen vuonna 1950 ja sahatoiminta lakkasi kolme vuotta myöhemmin. Vuonna 1969 ruukkialueelle vahvistettiin Suomen ensimmäinen haja-asutusalueen taajaman suojelukaava. Alue rakennuksineen on Museoviraston suojeluksessa.[9] Strömforsin ruukin alueen kahdeksan rakennusta, navetta, alapaja, talli, verkhuusi, saha, aitta, letkuvaja ja sauna, myytiin vuoden 2021 syksyllä Strömforsin Yrityspuisto Oy:lle. Rakennusten pinta-ala on lähes 5000 neiötä ja kauppaan kuuluvat myös maa-alueet, reilut 11 000 neliötä, joilla rakennukset sijaitsevat.[10] Yhtiön on tarkoituksena on rakentaa hyvinvointi- ja luontomatkailun keskus, jota voisi käyttää myös ympärivuotisesti. Yhtiö omistaa jo ennestään vanhan sähkötarviketehtaan alueen eli Strömforsin yrityspuiston. Lisäksi yhtiön käytössä on ollut kartanorakennus ja sen läheisyydessä sijaitseva Krouvinmäen majoitusrakennus, joissa toimii tällä hetkellä (2022) Strömforsin Bed & Bistro.[10]

Ruukin alueella sijaitsee myös vuonna 1770 valmistunut ja 1898 nykyisen ulkoasunsa saanut Ruotsinpyhtään kirkko.[11] Kirkon alttaritauluna komeilee Helene Schjerfbeckin vuonna 1898 maalaama "Ylösnousemus". Teos jäi Schjerfbeckin ainoaksi alttarimaalaukseksi.[12]

Savukosken silta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savukosken silta

Ahvenkosken pohjoispuolella Pyhtään ja Loviisan rajalla sijaitseva Savukosken silta valmistui vuonna 1927. Kokonaispituudeltaan 60-metrisen, tyypiltään harvinaisen betonisen yksinivelisen kaarisillan rakensi tanskalainen urakoitsijayhtiö Christiani & Nielsen. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen vastaavanlainen maantiesilta koko maailmassa. Silta oli taloudellinen rakentaa, koska sen rakenteet vaativat tavallista vähemmän betonia. Betonointi kuitenkin epäonnistui ja silta alkoi rapautua jo 1930-luvulla. Se jäi pois käytöstä 1960-luvulla, kun Loviisan ja Kotkan välinen tieosuus oikaistiin. Siltaa on korjattu 1980-luvulla. Vuonna 1984 se vihittiin museosillaksi.[13][14]

Kyliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukuljärvi
Ruotsinpyhtään kylä suomeksi Ruotsinpyhtään kylä ruotsiksi muuta
Björnvik
Gäddbergsö
Jokiniemi Ånäs
Keitala
Kulla
Kuninkaankylä Kungsböle
Lappom
Marinkylä Marby
Meriniitty Sjöäng
Misinmäki Smissbacken
Myllykylä Kvarnby
Niemistö Näsby
Petjärvi
Ruotsinkylä Svenskby
Ruukki Brukby
Suomenkylä Finskby
Söderby
Tesjoki Tessjö Tesjoen koulu
Torpparinmäki Torparbacken
Vahterpää
Viirilä Virböle
Vähä-Ahvenkoski Lillabborfors Savukosken museosilta

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinpyhtään alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Suomen kielessä Ruotsinpyhtään puhutun kielen perustana on kaakkoishämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Ruotsinpyhtään murre kuuluu kaakkoishämäläiseen Iitin ryhmään.[15] Ruotsinpyhtään ruotsinkielinen Strömforsin murre luetaan uudenmaanruotsin ryhmän itä-uusimaalaisiin murteisiin.[16]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinpyhtään pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla palvilihasoppa ja klimpit, suolalahna ja karpalokiisseli.[17]

Tunnettuja asukkaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2009 1.1.2009. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2010.
  2. ↑ a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot kuukausittain 31.12.2009. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2010.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2008. Tilastokeskus: demography. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ www.kymensanomat.fi - Loviisan liitos onnistui kolmannella kerralla[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Vesa Marttinen: Loviisan Strömfors heräsi uudelleen henkiin tehtaan lakkauttamisen jälkeen Yle.fi, uutiset. 16.12.2017. Viitattu 16.12.2017.
  6. ↑ [http://www.ruotsinpyhtaa.fi/ Ruotsinpyht�� - Str�mfors] web.archive.org. 6.12.2009. Arkistoitu 6.12.2009. Viitattu 16.8.2022.
  7. ↑ Rootsinpyhtaa Old Time & Bluegrass Festival
  8. ↑ Kirkkohallitus perustaa Kirkon tasa-arvopalkinnon evl.fi. Arkistoitu 2.1.2019. Viitattu 1.1.2019.
  9. ↑ Loviisa / Ruukin historia (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ a b Strömforsin ruukin myynti hyväksyttiin Loviisassa – historiallinen alue vaihtaa omistajaa noin 150 000 eurolla Yle Uutiset. 7.9.2021. Viitattu 8.4.2022.
  11. ↑ Ruotsinpyhtään kirkko rakennusperintörekisterissä (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Ruotsinpyhtään seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Savukosken silta Pyhtäällä saattaa poistua museoluettelosta | Kymen Sanomat (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Savukosken silta Suurella Rantatiellä (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 252. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  16. ↑ Suomenruotsin murteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 25.7.2024.
  17. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 102–103. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
  18. ↑ a b Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 9.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.