Ruskonurmiyökkönen | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Yökköset Noctuidae |
Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
Tribus: | Nurmiyökköset Caradrinini |
Suku: | Caradrina |
Laji: | morpheus |
Kaksiosainen nimi | |
Caradrina morpheus |
|
Katso myös | |
Ruskonurmiyökkönen Wikispeciesissä |
Ruskonurmiyökkönen (Caradrina morpheus) on yökkösiin kuuluva keskikesän yöperhoslaji. Suomessa lajia esiintyy erittäin yleisenä maan eteläosassa.
Ruskonurmiyökkönen on suunnilleen keskikokoinen, hieman hennonoloinen yökköslaji. Etusiivet ovat pohjaväriltään vaihtelevat, mutta tavallisimmin vaalean kellanruskeat. Siipien kuviointi on vaaleanruskeaa. Poikkiviirut erottuvat melko hyvin ja siiven kärkiosassa on selvästi muuta siipeä tummempi vyö. Munuaistäplä on iso, tasaisen tummanruskea ja erottuu selvästi ilman erillistä reunaviirua. Myös rengastäplä on ruskea, mutta erottuu joskus huonosti. Sekä munuais- että rengastäplän läpi kulkee ohut, hiukan oranssinsävyinen juova. Takasiivet ovat likaisenvalkoiset ja niissä on vaihtelevissa määrin tummempi, kellanruskea ulkoreunus. Siipiväli on 30–35 mm.[2][3][4][5]
Lajilta tunnetaan tumma muoto f. obscura, jonka poikkiviirut ovat vaaleat.[5]
Muutamat muut yleiset lajit muistuttavat paljon ruskonurmiyökköstä. Näitä ovat erityisesti keltasänkiyökkönen (Hoplodrina octogenaria) sekä harmosänkiyökkönen (Hoplodrina blanda).[3]
Lajin pääasiallinen levinneisyysalue on Eurooppa ja Pohjois-Aasia.[5] Lisäksi laji on kulkeutunut ihmisen mukana Pohjois-Amerikkaan[6]. Suomessa ruskonurmiyökköstä tavataan erittäin yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta hajanaisia havaintoja on Lapissa aina Enontekiöltä saakka. Lentoaika on kesäkuun lopulta elokuun alkuun. Elo-syyskuussa saatetaan tavata vähälukuisen toisen sukupolven yksilöitä.[7]
Ruskonurmiyökköstä tavataan hyvin monenlaisissa ympäristöissä puistoissa, puutarhoissa ja joutomailla. Erityisesti lämpimät ja avoimet ympäristöt ovat lajille ilmeisesti erityisen mieluisia. Aikuiset perhoset lentävät helposti valolle, mutteivät kovinkaan hyvin syötille. Laji saattaa olla sopivalla paikalla ja parhaana lentoaikanaan tavattoman runsaslukuinen ja valopyydyksiin saattaa aikaa myöten kertyä tuhansia yksilöitä. Perhoset lentävät illan hämärryttyä matalalla kasvillisuuden yläpuolella.[5]
Laji talvehtii täysikasvuisena toukkana.[8][5]
Toukka syö monia ruohovartisia kasveja, mm. voikukkia (Taraxacum) sekä nokkosia (Urtica).[5]