Rusotuonenpuu | |
---|---|
Rusotuonenpuu kuvattuna teoksessa Flora de Filipinas, 1880-luku. |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Fabales |
Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
Suku: | Tuonenpuut Gliricidia |
Laji: | sepium |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Rusotuonenpuu (Gliricidia sepium) on tropiikissa kasvava puulaji. Lajia viljellään yleisesti sen monikäyttöisyyden takia.
Rusotuonenpuu kasvaa 10–15 metriä korkeaksi. Runko on mutkainen ja ohut. Puuaines on tummaa ja kovaa. Luontaisella levinneisyysalueella se pudottaa kuivana kautena lehtensä. Siemenet ovat myrkyllisiä. Laji vesoo voimakkaasti ja sitä on helppoa lisätä myös suvuttomasti pistokkaista.[3]
Luonnonvaraisena rusotuonenpuuta tavataan Meksikon ja Keski-Amerikan alavilla alueilla, joilla on selkeä sade- ja kuivankauden vaihtelu. Villiintyneenä viljelykarkulaisena lajia tavataan lähes koko tropiikin alueella.[3]
Rusotuonenpuu on monikäyttöinen puulaji. Perinteisesti sitä on käytetty peltometsäviljelyksessä esimerkiksi kaakaon kanssa. Tällöin rusotuonenpuu suojaa viljelyksiä liialta auringonpaahteelta ja lehtikarike lannoittaa maata. Laji myös sitoo erittäin hyvin typpeä maaperään. Puun myrkyllisistä siemenistä valmistetaan käymisteitse rotanmyrkkyä. Karjankasvattajat käyttävät katkaistuja, voimakkaasti vesovia rusotuonenpuun lehtiä karjanrehuksi. Vaikka puun siemenet ovat myrkyllisiä, lehdet ovat erittäin proteiinipitoista rehua karjalle. Puuaines ei kelpaa rakennuspuuksi, mutta sitä käytetään polttopuuna.[3] Lajia kasvatetaan myös varjoa antavana aidannepuuna.
|