Rusovaskiyökkönen

Rusovaskiyökkönen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Metalliyökköset Plusiinae
Suku: Autographa
Laji: jota
Kaksiosainen nimi

Autographa jota
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Rusovaskiyökkönen Commonsissa

Rusovaskiyökkönen (Autographa jota) on melko yleinen metalliyökkösiin kuuluva yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusovaskiyökkönen muistuttaa paljon erityisesti kirjovaskiyökköstä (Autographa pulchrina). Etusiivet ovat yleisväritykseltään melko tasaisesti vaalean punertavanruskeat ja keskiosan takaosaa lukuun ottamatta selvästi ruusunpunahohteiset. Sisempi ja ulompi poikkiviiru ovat kaksinkertaiset, vaaleanruskeat, keskeltä vaaleat ja lähes suorat. Ulompi poikkiviiru tekee siiven kuitenkin takaosassa pienen mutkan sisäänpäin. Siiven keskellä on hopeanvalkoinen kuvio, joka muistuttaa muodoltaan kreikkalaisen aakkoston gammaa, mutta on usein jakaantunut kahdeksi erilliseksi osaksi. Kuviosta takareunaan saakka siipi on keskiosastaan lämpimän oranssinruskea. Siipiripset ovat alapinnaltaan yksiväriset. Takasiivet ovat vaalean kellanruskeat, ulkoreunastaan tummemmat. Siipiväli 43–46 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levinneisyysalue ulottuu Euroopasta Keski-Aasian poikki Siperian itäosiin.[4] Suomessa rusovaskiyökköstä tavataan Ahvenanmaalta lounaisrannikolle ja Hankoniemelle sekä idempänä Etelä-Karjalan ja Itä-Uudenmaan rannikoilla. Levinneisyys painottuu eteläisille rannikkoalueille ja sisämaasta havaintoja on vain vähän. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun puolivälistä heinäkuun lopulle.[5]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisimmin rusovaskiyökkönen elää rehevissä kosteapohjaisissa lehti- ja sekametsissä, lehdoissa tai rannoilla. Satunnaisemmin sen saattaa kuitenkin tavata myös kuivemmilla paikoilla tai kulttuuriympäristöissä. Lajia tavataan yksitellen, mutta joskus sopivalla paikalla se voi olla runsaslukuinenkin. Perhoset lentävät yöllä, tulevat valolle ja käyvät kukilla. Syötille laji ei ilmeisesti juurikaan lennä. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.[3]

Toukka elää erilaisilla ruohovartisilla kasveilla sekä lehtipuilla ja pensailla.[3][4]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. ukmoths.org (englanniksi)
  3. a b c Mikkola K & Jalas I: Suomen perhoset. Yökköset 2.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 217.
  4. a b Norges sommerfugler (norjaksi)
  5. Perhoswiki[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]