Ruukki

Tämä artikkeli käsittelee Suomen entistä kuntaa. Muita merkityksiä täsmennyssivulla.
Ruukki
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Siikajoki

vaakuna

sijainti

Sijainti 64°39′50″N, 025°06′05″E
Lääni Oulun lääni
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Raahen seutukunta
Kuntanumero 708
Hallinnollinen keskus Ruukki
Perustettu 1973
Kuntaliitokset Paavola (1973)
Revonlahti (1973)
Liitetty 2007
– liitoskunnat Siikajoki
Ruukki
– syntynyt kunta Siikajoki
Pinta-ala 772,58 km²  [1]
(2006)
– maa 766,79 km²
– sisävesi 5,79 km²
Väkiluku 4 500  [2]
(31.12.2006)
– väestötiheys 5,88 as./km²
Entisten Paavolan ja Revonlahden kuntien rajat vuoden 1960 tilastokartassa.

Ruukki on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla. Kunta syntyi Paavolan ja Revonlahden kuntien yhdistyessä vuonna 1973. Kunnan nimi tuli tuolloisen Paavolan kunnassa sijainneen Ruukin kylän nimestä.[3] Kunnassa asui 4 600 ihmistä, ja sen pinta-ala oli 772,58 km², josta 5,79 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 5,88 asukasta/km².[1]

1. tammikuuta 2007 Ruukki ja Siikajoki lakkautettiin ja samalla perustettiin uusi Siikajoen kunta.

Ruukki-sana tarkoittaa varhaista raudan- ja kuparinvalmistukseen keskittynyttä laitosta ja sen ympärille muodostunutta aluetta.[4]

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan päätiet olivat valtatie 8 (Kasitie) ja kantatie 86. Edellinen kulkee Revonlahden ja jälkimmäinen Paavolan kirkonkylän kautta. Vanhastaan Siikajoki on toiminut tärkeänä sahateollisuuden tukinuittojen kuljetusväylänä. Vuonna 1886 Ouluun saakka jatkettu Pohjanmaan rata kulkee Ruukin kautta. Eräänä tuon ajan perintönä on Ruukissa kunnanviraston molemminpuolin kaksi rautaista niitattua siltaa. Vanhempi siirrettiin nykyiselle paikalleen rautatiesillaksi, ja "Huokausten silta" on nykyisin kevyemmän liikenteen käytössä. Radasta erkanee Tuomiojan rautatieasemalla Raahen rata. Lähin lentokenttä on Oulun lentoasema.

Teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruukissa toimii saha- ja puutavarateollisuuden (Ruukki Wood, MSJ-Wood), metalli- ja konepajateollisuuden (FinnBlast, TeknoComp, Reko-Kone, JMC Engine), eristevalmistuksen (Ruukin EPS) ja muiden alojen yrityksiä. Huomattava osa teollisuudesta on keskittynyt Ruukin yrityspuistoon.

Ruukissa tuotetaan vesivoimaa Pöyryn ja Ruukinkosken voimalaitoksissa, jotka siirtyivät Revon Sähkön myynnin yhteydessä Vattenfallin omistukseen.

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruukissa on kaksi toisen asteen oppilaitosta, Siikajoen lukio (ennen kuntaliitosta nimeltään Ruukin lukio) ja Ruukin maaseutuopisto. Oppilaitokset tekevät yhteistyötä hevostalouden alalla.

Ruukissa sijaitsee myös Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) alainen Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema.

Vastaanottokeskus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäasiainministeriö päätti maaliskuussa 2009 perustaa SPR:n ylläpitämän vastaanottokeskuksen entiseen Ruukkiin, jossa oli siis aiemminkin toiminut vastaanottokeskus.[5]

Tunnettuja ruukkilaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Ruukissa vuosina 1971 sekä 2001.[6]

Ruoka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruukin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lahtivelli eli klimppisoppa ja porkkanakiisseli.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain 1.1.2006 Maanmittauslaitos. Viitattu 4.1.2010.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2006 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. ↑ Yhdistyvien kuntien nimet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. 30.5.2008. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 18.10.2010.
  4. ↑ SUOMEN VUORITOIMI JA METALLIRUUKIT. Erkki Härö 1997-2005; http://www.antskog.fi/ruukit.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminta laajenee Kontiolahdella ja alkaa uudestaan Ruukissa 12.3.2009. Sisäasiainministeriö. Arkistoitu 27.3.2009. Viitattu 13.3.2009.
  6. ↑ Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  7. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 175. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]