Ruususiipi

Ruususiipi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Keltasiivet Lithosiinae
Suku: Miltochrista
Laji: miniata
Kaksiosainen nimi

Miltochrista miniata
(Forster, 1771)

Katso myös

  Ruususiipi Wikispeciesissä
  Ruususiipi Commonsissa

Ruususiipi (Miltochrista miniata) on siilikkäisiin kuuluva perhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etusiipien pohjaväri on keltainen ja siiven etu- sekä ulkoreunaa kohti väri muuttuu oranssinpunaiseksi. Siiven tyvessä on musta piste, minkä lisäksi tumanharmaa ulompi poikkiviiru muodostaa sahanterää muistuttavan kuvion. Sisempi poikkiviiru erottuu joskus huonosti. Siiven ulkoreunan lähellä on siipisuonten kohdalla rivi tummanharmaita laikkuja. Takasiivet ovat vaaleat ja ulkoreunaa kohti niihinkin tulee oranssinpunertavaa sävyä. Pää ja keskiruumis ovat kellanruskeat, takaruumis harmaa, sivuilta kärkeä kohti tummeneva. Siipiväli on koiraalla 21–26 mm ja naaraalla 23–29 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruususiiven levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta Keski-Euroopan ja Turkin kautta Etelä-Siperiaan ja edelleen Japaniin saakka. Suomessa se on eteläinen laji, jonka levinneisyys painottuu Itä- ja Kaakkois-Suomeen sekä etelärannikkoa pitkin Turun saaristoon. Perhoset lentävät heinäkuun alkupuolelta elokuun loppupuoliskolle.[4] Hyvin lämpiminä kesinä voi syntyä pieni toinen sukupolvi, joka on lennossa syyskuussa.[3]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruususiipi viihtyy erityisesti lämpimissä ja kosteissa jalopuumetsissä, joskin Suomessa sitä tavataan myös avoimilla ja hiekkapohjaisilla mailla. Elinpaikallaan se on usein runsaslukuinen. Perhonen on aktiivinen yöllä ja ne lentävät pimeän laskeutumisesta keskiyöhön. Koiraat lentävät valolle, mutta naaraita tulee vain harvoin. Perhoset käyvät juomassa mettä kukista ja tulevat myös makealla nesteellä kostutetulle syötille.[3]

Naaras munii noin 20 munan ryhmiä ja toukat kasvavat hitaasti kunnes siirtyvät talvilevolle kuorenrakoihin tai maahan. Keväällä toukat kasvavat nopeammin ja ovat täysikasvuisia touko-kesäkuun vaihteessa. Koteloituminen tapahtuu tiiviin ja toukkakarvoilla pinnoitetun kotelokopan sisään.[3]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää puissa syöden niillä kasvavia viherleviä ja jäkäliä, mutta sen ravintotottumuksia ei tunneta kovin tarkoin. Kasvatuksessa toukka on syönyt myös kuivuneita kasvien lehtiä.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. ↑ UK Moths (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 334–336
  4. ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]