Röyhypiippo | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Vihviläkasvit Juncaceae |
Suku: | Piipot Luzula |
Laji: | parviflora |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Röyhypiippo (Luzula parviflora) on vihviläkasvien (Juncaceae) heimoon, piippojen (Luzula) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji. Sillä on röyhyä muistuttava kukinto sekä monilehtinen varsi. Röyhypiippo muistuttaa jonkin verran tunturipiippoa (Luzula wahlenbergii), mutta lajit eroavat toisistaan koon, varsilehtien määrän sekä kukinnon tukilehden ulkonäön perusteella.[1]
Röyhypiippo voi kasvaa 50 cm korkeaksi ja se kasvaa löyhinä mättäinä tai yksittäisversoina. Lehdet ovat tasaisia, noin senttimetrinlevyisiä ja lehtien reunoilla ei ole karvoja. Jopa lähellä kukintoa olevat lehdet voivat olla samankokoisia kuin alemmat lehdet. Kukinnon tukilehti on pieni, ohut ja kalju. Röyhypiipon kukinto muistuttaa heinäkasvien röyhyä, ja kukat sijaitsevat joko yksittäin tai muutaman kukan rykelminä kaarelle taipuneiden varsien päissä. Röyhypiippo kukkii heinä–elokuussa.[1]
Röyhypiippo kasvaa tunturiseudulla metsissä tai pensaikoissa, erityisesti tunturikoivuvyöhykkeessä avoimen tunturipaljakan alapuolella[1]. Röyhypiippo on kalkinsuosija[1]. Suomessa röyhypiippoa tavataan melko yleisenä pohjoisimmassa Lapissa, lähinnä Enontekiöllä, Utsjoella, Sodankylän pohjoisosissa, Inarin länsiosissa sekä Sallan ja Savukosken koillisosissa[2]. Yleisimmillään röyhypiippo on Suomessa Karigasniemen lähiseuduilla[2].
Röyhypiipon tieteellisen nimen lajinimi (parviflora) tulee latinan kielen sanoista parvus (suom. pieni) sekä flos (suom. kukka), ja tarkoittaa pienikukkaista.[1]