SMS Prinz Adalbert (1864)
| SMS Prinz Adalbert | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Arman Freres, Bordeaux |
| Kölinlasku | 1863 |
| Laskettu vesille | 1964 |
| Palveluskäyttöön | 10. heinäkuuta 1865 |
| Poistui palveluskäytöstä | romutettu 1878 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 535 t |
| Pituus |
56,9 m (kokonaispituus) 50,48 m (vesiraja) |
| Leveys | 9,92 m |
| Syväys | 5,02 m |
| Koneteho | 1 200 ihp |
| Nopeus | 10 solmua |
| Miehistöä | 130 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x 21 cm tykki 2 x 17 cm:n tykkiä |
SMS Prinz Adalbert oli Preussin laivaston ensimmäinen ironcladalus. Alus kuului vuodesta 1867 alkaen Pohjois-Saksan liiton laivastoon ja edelleen vuodesta 1871 se kuului Saksan keisarikunnan laivastoon.
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus oli M. L. Armanin suunnittelema vuonna 1862. Sen pituus vesirajassa oli 50,48 metriä ja kokonaispituus oli 56,96 metriä. Aluksen leveys oli 9,92 metriä ja sen syväys etuosassa oli 4,96 ja perässä 5,02 metriä. Aluksen suunnitelman mukainen uppouma oli normaalikuormalla 1 440 metristä tonnia ja taisteluun kuormattuna jopa 1 560 tonnia. Aluksen runko oli rakennettu perinteisesti kylkikaarten varaan ja siinä oli käytetty sekä puuta että rautaa. Loisten varalta runko oli päällystetty kuparilla.[1]
Preussin laivasto piti aluksen merikelpoisuutta huonona törmäyskeulan aiheuttaessa suuren vedenvastuksen. Aluksella oli kuitenkin hyvä ohjausvaste ja sen kääntösäde oli pieni. Aluksella oli 121 hengen miehistö, joista kymmenen oli upseereita.[1]
Propulsiojärjestelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen propulsiojärjestelmä koostui kahdesta Le Havressa Mazelinen valmistamasta 2-sylinterisestä höyrykoneesta ja saman valmistajana kahdesta höyrykattilasta, jotka tuottivat 1,5 ilmakehän paineen. Aluksella oli vain yksi kattila- ja yksi konehuone. Koneisto pyöritti kahta nelilapaista potkuria, joiden halkaisija oli 3,6 metriä. Ohjattavuudesta huolehti kaksi peräsintä.[1]
Alus oli lisäksi varustettu prikitakilalla, jonka purjepinta-ala oli 740 neliömetriä.[1]
Aseistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen alkuperäisenä aseistuksena oli kolme rihlattua 36 naulan tykkiä. Näistä yksi oli sijoitettu viisiporttiseen keulakasemattiin ja kaksi muuta kahdeksankulmaiseen kaksi porttiseen torniin keskilaivaan. Vuonna 1865 keulakasemattiin vaihdettiin yksi Kruppin 21 cm 19 pituuskaliiperin tykki, johon oli 76 kranaattia. Samalla porttien lukumäärä laskettiin kolmeen. Keskilaivaan vaihdettiin kaksi 17 cm 25 pituuskaliiperin tykkiä, joihin oli 142 kranaattia.[1]
Suoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen suojana oli puurunkoon kiinnitetty kankirautapanssari. Vesirajaan oli kiinnitetty 127 millimetrin panssarivyö ja tykkitornien seinän paksuus oli 114 millimetriä.[1]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konfederaatiohallitus tilasi aluksen Ranskasta Bordeaux'sta Arman Freres'ltä nimellä Cheops ja sen köli laskettiin vuonna 1863. Alus laskettiin vesille 1864. Preussin kuninkaallinen laivasto lunasti aluksen kesäkuussa 1865 ja se luovutettiin 10. heinäkuuta. Alus otettiin palvelukseen vasta seuraavana vuonna.[2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus siirrettiin reserviin lokakuussa 1871 lahonneiden puuosien vuoksi ja sen aseistus riisuttiin 1875-1876. Alus romutettiin vuonna 1878.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
- Gröner, Erich: German Warships 1815–1945 Volume One: Major Surface Vessels. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1990. ISBN 0-85177-533-0 (englanniksi)
- Herwig, Holger H.: Luxury Fleet: The Imperial German Navy 1888–1918. New York: Humanity Books, 1987. ISBN 978-1-57392-286-9 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]|
|
Edeltäjä: EI |
Saksan keisarikunnan laivaston ironcladit | Seuraaja: SMS Arminius |