SMS Viribus Unitis | |
---|---|
SMS Viribus Unitis |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Stabilimento Tecnico Triestino, Trieste |
Kölinlasku | 24. heinäkuuta 1910 |
Laskettu vesille | 20. kesäkuuta 1911 |
Palveluskäyttöön | 6. lokakuuta 1912 |
Loppuvaihe | upotettiin 1. marraskuuta 1918 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
20 013 t 21 595 t (kuormattu) |
Pituus | 152,2 m |
Leveys | 27,3 m |
Syväys | 8,9 m |
Koneteho | 25 000 shp |
Nopeus | 20 solmua |
Miehistöä | 1 046 |
Aseistus | |
Aseistus |
12 x 30,5 cm/45 tykkiä 12 x 15 cm/50 tykkiä 18 x 6,6 cm tykkiä 4 x 53 cm torpedoputkea |
SMS Viribus Unitis oli Itävalta-Unkarin laivaston Tegetthoff-luokan taistelulaiva. Se upposi Italian laivaston sukeltajien iskussa aivan ensimmäisen maailmansodan lopussa marraskuussa 1918.
Tegetthoff-luokan alusten rakentamisen taustalla oli Italian päätös rakentaa laivastolleen ensimmäinen dreadnought-taistelulaiva RN Dante Alighieri.[1] Viribus Unitis tilattiin 1908 Triestestä Stabilimento Tecnico Triestinolta, missä köli laskettiin 24. heinäkuuta 1910. Alus laskettiin vesille 20. kesäkuuta 1911 ja otettiin palvelukseen 6. lokakuuta 1912,[2] muutamaa kuukautta ennen italialaisten Dante Alighieria. Viribus Unitis oli ensimmäinen Välimerellä toiminut dreadnought-alus ja maailman ensimmäisenä palvelukseenotettu taistelulaiva, jossa oli kolmitykkiset tykkitornit.[1]
Viribus Unitis kuljetti 24. kesäkuuta 1914 Itävallan arkkiherttua Frans Ferdinandin ja tämän vaimon Sophien Triestestä Neretvajoen suulle heidän Bosnian-vierailuaan varten ja heidän tultuaan murhatuiksi Sarajevossa ruumiit takaisin Itävaltaan.[1] Ensimmäisen maailmansodan alettua arkkiherttuan murhan seurauksena alus oli 24. elokuuta 1914 alkaen Itävalta-Unkarin laivaston komentajan, suuramiraali Anton Hausin lippulaivana.[3] Haus kuoli laivalla helmikuussa 1917 sen ollessa ankkuroituna Pulan satamaan.[4]
Alus osallistui sodan aikana vain kahteen sotatoimeen: Anconan rannikoiden pommittamiseen Italian liityttyä sotaan Itävalta-Unkaria vastaan vuonna 1915 sekä iskuun ympärysvaltojen laivastojen luomaa Otrantonsalmen merisulkua vastaan vuonna 1918.[1]
Aluksesta tuli 31. lokakuuta 1918 vasta perustetun Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan laivaston (myöhemmin Jugoslavian kuninkaallinen laivasto) lippulaiva, kun keisari Kaarle I luovutti Itävalta-Unkarin laivaston alukset sille.[2][1] Koska Itävalta-Unkarin laivastossa ei palvellut serbejä ja ainoastaan 3 prosenttia oli sloveeneja, lokakuun 1918 lopulla perustetun Pulan vallankumouskomitean hengissä säilyneiden tšekkien mukaan kroaatit (yli 31 % Itävalta-Unkarin laivaston henkilöstöstä) esittivät aluksen nimen muuttamista Kroatian itsenäisyystaistelijan mukaan Frankopaniksi.[2]
Aamutunneilla 1. marraskuuta 1918 kaksi Italian laivaston sukeltajaa tunkeutui Pulan satamaan asettaen räjähdyspanokset aluksen kölin alle.[2] Seuranneessa räjähdyksessä alus upposi vain neljässätoista minuutissa.[2][1] Jugoslavian laivaston komentaja Janko Vuković kuoli uppoamisessa.[1]