SS Lady Elgin oli Pohjois-Amerikan Suurilla järvillä liikennöinyt puurunkoinen siipiratashöyrylaiva, joka haaksirikkoutui Michiganjärvellä Chicagon edustalla 8. syyskuuta 1860. Turmassa arvellaan menehtyneen jopa 400 ihmistä.[1]
Illalla 7. syyskuuta 1860 Lady Elgin lähti Chicagosta kohti Wisconsinin osavaltion Milwaukeeta mukanaan postia, rahtia ja matkustajia sekä milwaukeelaisia Pohjoisvaltioiden sotilaita, jotka olivat viettäneet päivän Chicagossa kuulemassa Stephen A. Douglasin kampanjapuhetta. Paluumatkan aikana Michiganjärvellä riehui voimakas tuuli, joka puuskissa nousi myrskylukemiin. Illan jo pimettyä kuunari Augusta törmäsi Lady Elginin paapuurin puoleiseen kylkeen siipirattaan taakse. Törmäyksessä kaikki Lady Elginin valot sammuivat.[2]
Augusta juuttui kiinni Lady Elginin kylkeen, mutta se irtosi jonkin ajan kuluttua. Kuunarin päällikkö Darius Malott totesi höyrylaivan etääntyvän nopeasti, ja hän päätti itse purjehtia Chicagon satamaan tarkastamaan vauriot sen sijaan, että olisi jäänyt tarkastamaan tilanteen.[1]
Lady Elgin oli vaurioitunut törmäyksessä pahoin, ja miehistö ryhtyi keventämään alusta heittämällä rahtia ja ajamalla karjaa veteen ja yritti saada runkoon tulleen aukon vedenpinnan yläpuolelle. Pelastusvene laskettiin, mutta se ajelehti pois ennen kuin kukaan ehti nousta siihen. Vain vajaata 20 minuuttia myöhemmin Lady Elgin alkoi hajota, ja se katkesi kahteen osaan.[2]
Päivän valjetessa vielä 350—500 henkeä kamppaili aallokossa henkensä puolesta tarrautuen kaikkeen kelluvaan. Osa heistä onnistui pääsemään rantaan, mutta arveluiden mukaan yli 300 matkustaja menehtyi onnettomuudessa.[1] Pelastuneiden määräksi laskettiin myöhemmin 160.[2]
Haaksirikon jälkeen laivan omistaja Gurdon Saltonstall Hubbard sai vakuutusyhtiöltä 12 000 dollarin korvauksen, mutta enempää Huddard kuin vakuutusyhtiökään eivät suostuneet laivan hylkäämiseen. Lady Elginin hylkyä ei kuitenkaan koskaan nostettu.
Sukeltaja Harry Zych löysi Lady Elginin hylyn Highland Parkin kaupungin edustalta vuonna 1989 ja vaati itselleen omistusoikeutta hylkyyn ja sen esineistöön. Kymmenen vuoden oikeustaistelun jälkeen hylyn hallinta ja omistus siirtyi Zychille.[3]