SU-76

SU-76
SU-76
SU-76
Valmistushistoria
Valmistusmaa  Neuvostoliitto
Tekniset tiedot
Pituus
– putki edessä 4,9 m
– pelkkä runko 4,9 m
Leveys 2,7 m
Korkeus 2,2 m
Taistelupaino 10,8 t
Telaketjut ?
Maksiminopeus
– tiellä 45 km/h
– maastossa 20 km/h
Toimintasäde 320 km
Pääase 76 mm ZIS-3Š-tykki
Muu aseistus 1 konekivääri
Panssarointi 15–30 mm
Moottori 2 × GAZ 203 (bensiini)
– hevosvoimat 85+85 hv
– kilowattia 63+63 kW
Miehistö 4

SU-76 (Samohodnaja Ustanovka) on neuvostoliittolainen toisen maailmansodan aikainen rynnäkkötykki. Vaunu perustuu kevyen panssarivaunu T-70:n runkoon, jota oli pidennetty ja siihen lisätty yksi telepyöräpari. Aseistuksena on 76,2 millimetrin ZiS-3-tykki. Sitä käytettiin monipuolisesti rynnäkkötykkinä tukemaan jalkaväkeä, panssarintorjuntaan ja tykistön epäsuoraan tuleen. Tuotanto päätyi kesäkuussa 1945, jolloin vaunuja oli valmistettu 14 292 kappaletta. Sitä käytettiin joidenkin maiden asevoimissa aina 1980-luvulle asti.

Kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaunun suunnittelu alkoi marraskuussa 1942 valtion puolustuskomitean käskystä. Alustaksi valittiin kevyt T-70-panssarivaunu.

SU-76:n ensimmäisten vaunujen pohjana oli T-70:n ensimmäinen versio, jossa oli kaksi GAZ-moottoria, jotka molemmat käyttivät omaa telaketjuaan. Ratkaisu hylättiin pian T-70:ssä sen ongelmien vuoksi. Vaunua oli lähes mahdoton ohjata ja värinät rikkoivat nopeasti voimansiirron. SU-76-vaunua ehdittiin valmistaa noin 350 kappaletta tällä alustalla ennen kuin tuotanto pysäytettiin ongelmien vuoksi. T-70:n ongelmat ratkaistiin kytkemällä moottorit sarjaan pyörittämään yhtä akselia. SU-76:n tuotantoa jatkettiin uuteen alustaan perustuvalla SU-76M-mallilla. Fiaskon vuoksi vaunun pääsuunnittelija Semjon Ginzburg erotettiin tehtävästään ja hänet lähetettiin rintamalle, jossa hän sai myöhemmin surmansa Kurskin taistelussa.

SU-76M

Vaunut sijoitettiin mekanisoitujen ja panssaroitujen joukkojen rynnäkkötykkijoukkoihin.

SU-76:lle rinnakkainen malli oli SU-122, jossa on suurempi 122 millimetrin haupitsi T-34-vaunun alustalla. Myöhemmin 76 millimetrin tykin osoittauduttua tehottomaksi uusia saksalaisia panssarivaunuja vastaan SU-122:n pohjalta kehitettiin raskaammat SU-85- ja SU-100-vaunut panssarintorjuntaan.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätykki on tehokas 76 millimetrin ZIS-3Š, johon oli sekä panssarinläpäisevä että sirpalekranaatti. Panssari oli ohut (15–30 mm), mutta viisto. Vaunu ei ollut miehistön erityisessä suosiossa ja sai lempinimen suka (suom. narttu).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]