SU-85 | |
---|---|
Valmistushistoria | |
Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
Tekniset tiedot | |
Tyyppi | rynnäkkötykki |
Pituus | |
– putki edessä | 8,15 m |
– pelkkä runko | 6,1 m |
Leveys | 3 m |
Korkeus | 2,45 m |
Taistelupaino | 29,6 t |
Maksiminopeus | |
– tiellä | 55 km/h |
Toimintasäde | 400 km |
Pääase | 85 mm D-5T-tykki |
Muu aseistus | ei ole |
Panssarointi | 45 mm |
Moottori | 12-sylinterinen V-2 (diesel) |
– hevosvoimat | 493 hv |
– kilowattia | 368 kW |
Miehistö | 4 (komentaja, ajaja, ampuja, lataaja) |
SU-85 on neuvostoliittolainen, toisessa maailmansodassa käytetty rynnäkkötykki. Sen päätarkoitus oli panssaritorjunta. Vaunuja rakennettiin noin 2 000 kappaletta.
SU-85:n nimen alkuosa SU on lyhenne sanoista samohodnaja ustanovka (ven. самоходно установка, suom. itseliikkuva asunnus/alusta/lavetti). Nimen loppuosa tulee vaunussa käytetystä 85 millimetrin tykistä.
KV-1:n ja T-34:n 76 millimetrin tykki oli tehoton syksyllä 1942 käyttöön tullutta Saksan uutta Tiger-vaunua vastaan, ja myöhemmin saatiin tietoja uusista Saksan kehittämistä panssarivaunuista. Tästä syntyi tarve kehittää uusi, järeämmällä tykillä varustettu panssarivaunu. SU-85:n kehittäjänä toimi Lev S. Trojanov. Se on muunnos 122 millimetrin haupitsilla varustetusta SU-122-telatykistä, johon on sijoitettu pääaseeksi 85 millimetrin D-5S-tykki. SU-122 puolestaan perustuu T-34-vaunun alustaan.
SU-85:n tuotanto aloitettiin kesällä 1943, ja ensimmäiset vaunut saatiin käyttöön elokuussa. SU-85:ssä oli erinomainen liikkuvuus ja matala profiili, mutta mallin tuotanto lopetettiin vuoden 1944 lopulla, kun T-34:n samalla tykillä varustettu versio T-34-85 tuli käyttöön. Sen käyttö Neuvostoliitossa lopetettiin pian sodan jälkeen, mutta vaunua vietiin moniin Neuvostoliiton kumppanivaltioihin. Pohjois-Koreassa ja Vietnamissa sitä käytettiin vielä monia vuosia.[1] SU-85:n korvasi 100 millimetrin D-10-tykillä varustettu SU-100.