Saintesin taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Yhdysvaltain vapaussotaa | |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
amiraali Sir George Rodney |
|||||||
Vahvuudet | |||||||
36 linjalaivaa |
33 linjalaivaa | ||||||
Tappiot | |||||||
243 kaatunutta |
4 vallattua alusta |
Saintesin taistelu (engl. Battle of the Saintes ja ransk. Bataille de la Dominique) oli Yhdysvaltain vapaussodassa 9.-12. huhtikuuta 1782 Îles de Saintesin lähistöllä käyty Britannian kuninkaallisen laivaston ja Ranskan laivaston välinen meritaistelu. Kuninkaallista laivastoa johti amiraali Sir George Rodney ja Ranskan laivastoa kreivi de Grasse. Brittien voittaman taistelun seurauksena ranskalais-espanjalaiset joukot joutuivat luopumaan Jamaikan maihinnoususta.
Lokakuussa 1782 kreivi de Grasse ja Espanjan Intian asiainhoitaja Francisco Saavedra de Sangronis sopivat suunnitelmasta Yhdysvaltain auttamiseksi vapaussodassa ja New Yorkin vapauttamiseksi kuninkaallisen laivaston uhasta. Suunnitelmaan sisältyi myös Britannian Tuulensuunnan saariston ja Jamaikan valtaaminen.
Ensimmäinen osa päättyi kenraali Cornwallisin armeijan antautumiseen Yorktownin piirityksen päätteeksi syyskuussa 1781. De Grassen johtama Ranskan laivasto oli pääosassa estäessään piiritettyjen huoltamisen meritse. Antautumisen jälkeen Ranskan laivasto siirtyi Karibianmerelle saapuen Saint Domingueen marraskuussa, jolloin hän ilmoitti suunnitelman jatkamisesta valtaamalla Jamaika.
Jamaikan valtaamiseksi tarvittavien täydennysten saapumista odotellessaan de Grasse valtasi St. Kittsin helmikuussa 1782. Rodneyn laivasto kasvoi maaliskuussa seitsemällätoista linjalaivalla, jotka saapuivat Britteinsaarilta Karibianmerelle.
De Grasse lähti 7. huhtikuuta 1782 Martiniquelta komennossaan 35 linjalaivaa sekä yli sadan kuljetusaluksen saattue. Hänen oli tarkoitus kohdata Espanjan laivasto, johon kuului kaksitoista linjalaivaa. Lisäksi maihinnousua varten oli koottu 15 000 sotilasta Saint Domingueen. Rodney sai tiedon tapahtumista ja hän lähti seuraavana päivänä St. Lucialta merelle komennossaan 36 linjalaivaa.
Osasto kohtasivat 9. huhtikuuta 1782. De Grasse määräsi saattueen jatkamaan matkaansa kohti Guadeloupea määräten kaksi 50-tykkistä linjalaivaa Fierin ja Experimentin suojaamaan niitä. Loppuosa laivastosta järjestettiin taisteluun suojaamaan saattueen vetäytymistä. Kuninkaallinen laivasto jaettiin kahtia ja lisäksi kahdeksan linjalaivaa aloitti kontra-amiraali Samuel Hoodin johdolla saattueen takaa-ajon. Ensi kohtaaminen aiheutti tappioita kummallekin osapuolelle, kunnes de Grasse irrottautui suojaamaan saattuetta.
Pari seuraavaa päivää laivastot seurasivat toisiaan korjaten aluksiaan. Ranskan laivasto oli hieman kauempana 12. huhtikuuta, kun havaittiin harhaileva 74-tykkinen Zélé. Neljä linjalaivaa hyökkäsivät erillään olevaa ranskalaista vastaan. De Grasse jatkoi kohti Guadeloupea saattuetta suojaten ja Rodney kokosi laivastonsa ja määräsi sen taisteluryhmitykseen.
Taistelun alettua laivastot vaihtoivat täyslaidallisia perinteisen linjataistelun mukaisesti. Taistelun jatkuessa aiemmin voimakas tuuli vaimeni ja se muuttui puuskittaiseksi. Tuulen muutos auttoi Rodneyn lippulaivan HMS Formidablen sekä muutaman muun aluksen kuten HMS Duken ja HMS Bedfordin kohti ranskalaisten linjaa, jonka ne läpäisivät. Alusten pituussuunnassa ammutut tykinlaukaukset aiheuttivat ranskalaisaluksilla suurta tuhoa.
Tuntia myöhemmin tuuli kääntyi etelään pakottaen Ranskan laivaston hajaantumaan ja pyrkimään länteen, koska ne eivät kyenneet pitämään kurssiaan vasten tuulta. Brittien alusten tykit aiheuttivat edelleen suurta tuhoa ilman tehokkaita vastatoimia.
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kuninkaallinen laivasto menetti 243 miestä kaatuneina ja 816 haavoittuneina. Alusten päälliköistä kaksi sai surmansa. Ranskalaisten tappioita ei ole tallennettu muun muassa kuusi aluksen päällikköä. Jamaikan maihinnousu peruuntui. Arvio tappioista on noin 3000 kaatuneina ja haavoittuneina, joiden lisäksi yli 5000 jäi sotavangeiksi.
Hood lähetettiin 17. huhtikuuta takaa-ajoon. Hän valtasi Monansalemn taistelussa 19. huhtikuuta kaksi 64-tykkistä linjalaivaa Jasonin ja Catonin sekä kaksi pienempää alusta.
Tappion jälkeen ranskalaiset saapuivat Cap Francoisiin osastoittain. Vaudreuilin komentama pääosa saapui 25. huhtikuuta. Marseillos, Hercule, Pluton ja Éveillé saapuivat 11. toukokuuta. Toukokuussa kaikki taistelusta selvinneet 26 alusta olivat palanneet Martiniquelle, missä niihin liittyi kaksitoista Espanjan laivaston alusta. Epidemia iski joukkoihin erityisesti maavoimiin surmaten tuhansia. Laivaston ja maavoimien kärsittyä merkittäviä tappioita päätettiin luopua Jamaikan valtauksesta.
Alus | tykkejä | komentaja | tappiot | Huom! |
---|---|---|---|---|
HMS Royal Oak | 74 | Thomas Burnett | 8 kaatunutta 30 haavoittunutta |
|
HMS Alfred | 74 | William Bayne † | 12 kaatunutta 40 haavoittunutta |
|
HMS Montagu | 74 | George Bowen | 14 kaatunutta 29 haavoittunutta |
|
HMS Yarmouth | 64 | Anthony Parey | 14 kaatunutta 33 haavoittunutta |
|
HMS Valiant | 74 | Samuel Granston Goodall | 10 kaatunutta 28 haavoittunutta |
|
HMS Barfleur | 98 | kontra-amiraali Samuel Hood John Knight |
10 kaatunutta 37 haavoittunutta |
|
HMS Monarch | 74 | Francis Reynolds | 16 kaatunutta 33 haavoittunutta |
|
HMS Warrior | 74 | Sir James Wallace | 5 kaatunutta 21 haavoittunutta |
|
HMS Belliqueux | 64 | Andrew Sutherland | 4 kaatunutta 10 haavoittunutta |
|
HMS Centaur | 74 | John Nicholson Inglefield | ? | |
HMS Magnificent | 74 | Robert Linzee | 6 kaatunutta 11 haavoittunutta |
|
HMS Prince William | 64 | George Wilkinson | 0 kaatunutta 0 haavoittunutta |
|
HMS Formidable | 98 | amiraali Sir George Rodney Sir Charles Douglas |
Rodneyn lippulaiva |