Saksan poliittisen kasvatuksen keskusvirasto (saks. Bundeszentrale für politische Bildung) on vuodesta 1952 lähtien Saksassa toiminut kansalaiskasvatukseen erikoistunut keskus. Tässä sisäministeriön alaisessa virastossa työskentelee liittovaltiotasolla noin 200 päätoimista valistajavirkamiestä.[1] Jokaisella osavaltioilla on lisäksi omat alueelliset kansalaiskasvatuksen keskuksensa (Landeszentrale für politische Bildung).
Keskusten tehtäväksi on määritelty:[2]
Keskusten toiminnan perusteluina on, että
Edelleen keskusten mielestä kypsien kansalaisten ominaispiirteitä on olla:
Nämä keskukset pitävät jatkuvaa yhteyttä Saksan kouluihin ja tuottavat niille ilmaiseksi oppimateriaaleja. Kansalaiskasvatuksen keskuksen kohderyhmänä ovat erityisesti koulujen opettajat ja opinto-ohjaajat, kansalaiskasvatuksen kouluttajat kansalaisjärjestöissä, lehtimiehet ja kaikki kansalaiset.
Keskusten päätoimintamuotoja on juuri materiaalien tuottaminen (kirjat, lehdet, opetusmateriaali). Lisäksi keskukset järjestävät seminaareja, konferensseja, koulutustilaisuuksia sekä kulttuuritapahtumia. Kansalaiskasvatuksen keskus julkaisee neljästi vuodessa ”Kansalaiskasvatuksessa tapahtuu”-tiedotuslehteä, jota lähetetään 50 000 saksalaiseen kouluun yhteensä 920 000 kappalemäärissä. Viime vuosien suosituimpia hankkeita on ollut erityisten nuorisovaalien järjestäminen vaalien yhteydessä. Keskusten hallintoon kuuluu jokaisen valtiopäivillä olevan puolueen edustaja.
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Kaikki tästä eteenpäin otsikoita myöten perustuu Hommaforumilaisen toimittajan varsin värittyneeseen artikkeliin |
Poliittisen kasvatuksen keskusviraston tehtävänä on johtosääntönsä mukaan ohjata demokratiaa ja vapautta vahvistavaa ajattelua sekä auttaa ihmisiä tunnistamaan äärimmäisiin poliittisiin suuntiin tähtääviä ilmiöitä. Vasemmistoradikaalien ja ulkomaisten ääriainesten tunnistamiseksi poliittisen kasvatuksen keskusviraston apu on niukempaa.
Virasto käyttää noin 40 miljoonaa euroa vuodessa kampanjoihin, konsertteihin, näyttelyihin, leireihin, teatteriesityksiin sekä koulu- ja kasarmivierailuihin.
Valistusmateriaalia postitetaan muun muassa kouluille ja urheiluseuroille yli miljoona pakettia vuodessa. Virasto ylläpitää myös laajaa nettisivustoa.
Opettajille ja toimittajille tarjotaan ohjausta ja neuvontaa seminaareissa ja tarvittaessa myös puhelimitse.
Kansanvalistajat voivat kysyä, miten kannattaisi käsitellä oikeaoppisesti vaikeita ja arkaluontoisia asioita, kuten esimerkiksi natsiaikaa, saksalaisia sotapakolaisia tai vaikkapa saksalaisten siviiliuhrien määrää toisessa maailmansodassa.
Eräänä esimerkkinä arkaluontoisista teemoista viraston aineistossa mainitaan Dresdenin pommitukset. Saksassa on opittu ajattelemaan, että uhrien määrästä kerrottava luku on suoraan verrannollinen asiasta puhuvan poliittiseen maailmankuvaan. Mitä suurempi luku, niin sitä oikeistolaisempia ja päinvastoin. Poliittisesti korrektina pidetään luvun pyöristämistä alaspäin.
Todellista uhrien määrää ei tiedä kukaan. Monista englantilaisten pommikoneiden iskun kohteeksi joutuneista ihmisistä ei jäänyt tulipätsissä mitään jäljelle. Historioitsijoiden arvioiden mukaan pommituksissa kuoli 25 000 - 250 000 dresdeniläistä ja kaupunkiin neuvostoarmeijan jaloista Sleesiasta paennutta saksalaista evakkoa.
Neuvoja ja opastusta poliittisen kasvatuksen virasto jakaa myös poliittisiin ääriliikkeisiin liittyvissä asioissa. Muun muassa kasvattajia ja lasten vanhempia neuvotaan, miten he voivat yrittää tunnistaa nuorissa mahdollisesti itävät äärioikeistolaissympatiat.
Tunnistaminen tapahtuu lapsen käyttäytymisen, puheiden ja sanavalintojen lisäksi kaveripiirin, musiikin, asujen ja huoneen sisustuksen avulla.
Toimittajille virasto on valmistanut 18-osaisen ohjeiston, jossa neuvotaan muun muassa, miten pitää käyttäytyä, jos haastateltavana on äärioikeistolainen.
Yleensähän näin ei Saksassa tapahdu, sillä äärioikeistolaiset ja kansallismieliset puolueet pidetään tiukasti vaalikeskustelujen ulkopuolella, mutta ohjeilla on käyttöä suorassa vaalituloslähetyksessä, jos äärioikeisto on kaikesta huolimatta onnistunut saaman edustajiaan maapäiville.
Ohjeiden mukaan äärioikeistolaisiin on yritettävä suhtautua suorassa lähetyksessä tasapuolisesti mutta napakan viileästi. Juontajaa kehotetaan viestimään eleillään ja käyttäytymisellään, ettei tunne haastateltavaa kohtaan vähäisintäkään sympatiaa.
Ohjeistus on johtanut kerta toisensa jälkeen tilanteeseen, että juontaja katkaisee poliittisesti toisinajattelevan haastateltavan puheenvuoron kesken lauseen. Katsojat ovat oppineet odottamaan tätä hetkeä.