Sakura (佐倉市) |
|
---|---|
Sakuran keskustaa |
|
lippu |
symboli |
Sakuran sijainti Chiban prefektuurissa |
|
Sakura |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Japani |
Alue | Kantō |
Prefektuuri | Chiban prefektuuri |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 103,69[1] km² |
Väkiluku (07/2020) | 174 237[2] |
– Väestötiheys | 1 680,4 as./km² |
Symbolit | |
– Puu | Kirsikka[1] |
– Kukka | Iris ensata[1] |
Sakura (jap. 佐倉市, Sakura-shi) on Japanin kaupunki Honshūn saarella Kantōn alueella Chiban prefektuurissa. Se sijaitsee sisämaassa prefektuurin pohjoisosassa Shimōsan ylängöllä. Pohjoisessa kaupunki rajautuu Inbajärveen.[1][3][4] Sakurassa on 174 237 asukasta (heinäkuussa 2020)[2] ja sen pinta-ala on 103,69 neliökilometriä.[1]
Sakura kehittyi Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla linnanaluskaupunkina ja yhtenä Naritaan johtaneen tiereitin postiasemista (shukuba). Sieltä käsin hallittiin Sakuran daimiokuntaa, joka tunnettiin edistyksellisestä politiikastaan, esimerkiksi modernin länsimaisen lääketieteen käyttöönotosta rangaku-oppien kautta. 1700-luvun puolivälistä lähtien alue oli Hotta-klaanin hallinnassa. Kaupunkioikeudet osana Japanin nykyistä kunnallishallintoa Sakura sai vuonna 1954, kun Sakuran maaseutukaupunkiin liitettiin viisi muuta kuntaa. Vanhasta linnanaluskaupungista ei sen pitkänomaisen muodon vuoksi ole päässyt kehittymään kovin merkittävää kaupallista keskusta, mutta kaupunkiin on sijoittunut teollisuutta ja lähiörakentamista osana Suur-Tokiota ja Keiyōn teollisuusvyöhykettä. Kaupunkia ympäröivillä maaseutualueilla viljellään riisiä, vihanneksia, hedelmiä, maapähkinöitä ja koristekukkia.[3][4]
Sakuran linnasta on jäljellä vain rauniot, joita ympäröivään puistoon on rakennettu Japanin historian kansallismuseo. Kaupungin rakennettuun kulttuuriperintöön kuuluvat esimerkiksi entinen Hotta-klaanin residenssi, säilyneet sotilasluokan asuintalot ja Makata-jinjan šintolainen pyhäkkö. Sakuraa palvelevat JR Higashi-Nihonin Sōbu-päälinja ja Narita-linja, Keisei-rautateiden Keisei-päälinja sekä Yūkarigaoka-lähiön alueella kulkeva Yamaman Yūkarigaoka -automaattimetro.[3][4]