Sallimus

Sallimus: itämainen kertomus
Zadig ou la Destinée. Histoire orientale.
2. suomenkielisen painoksen kansi (1918)
2. suomenkielisen painoksen kansi (1918)
Alkuperäisteos
Kirjailija Voltaire
Kieli ranska
Genre filosofinen romaani, itämainen kertomus, satiiri
Julkaistu 1747
Suomennos
Suomentaja O. A. Kallio
Kustantaja Karisto
Julkaistu 1918
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Sallimus: itämainen kertomus (ransk. Zadig ou la Destinée, ”Zadig eli Kohtalo”; engl. Zadig, or The Book of Fate) on 1747 ilmestynyt ranskalaisen kirjailijan Voltairen filosofinen romaani.[1] Teos edustaa 1700-luvulla suurta suosiota nauttinutta itämaista genreä, ja lajityypin perinteen mukaisesti siinä esitetään näennäisesti muinaista Lähi-itää muistuttava miljöö ajankohtaisten eurooppalaisten ilmiöiden kriittisen tarkastelun taustana. Vaikka Voltaire tunsi Tuhannen ja yhden yön tarinat hyvin, Sallimuksen tärkeimpiä esikuvia olivat hänen mukaansa etupäässä Antoine Hamiltonin Tuhatta ja yhtä yötä jäljittelevät romanssit. Sallimuksessa on kuitenkin vaikutteita myös vanhasta arabialaisesta tarinasta Sulttaani Al-Yaman ja hänen kolme poikaansa, jonka rakenne Zadigin tavoin muistuttaa yksinkertaista salapoliisikertomusta.[2]

Sallimuksen johdannossa parodioidaan aikakauden Euroopan itämaisen kulttuurin ihailua.[3] Siinä annetaan kertomukselle kuvitteellinen tausta kaldealaisten kielellä kirjoitettuna muinaisena tekstinä, jonka arabialainen kääntäjä Sadi lahjoittaa sultana Sheraalle. Sulttaani Oulog paheksuu hovinaisten kiinnittymistä Tuhannen ja yhden yön viihteellisiin ja vähä-älyisiin seikkailuihin, mutta Sadi uskoo Sheraan lukevan mieluummin Zadigin opettavaisista vaiheista. Sultana Sheraa tarkoittanee Voltairen ystävätärtä markiisitar Émilie du Châteletia, jolle hän omisti muitakin teoksiaan. Joissakin painoksissa on mukana myös Voltairen omana itsenään kirjoittama pilkallinen saateteksti, jossa hän toteaa Sallimuksen kaikin tavoin viihdyttäväksi ja hyödylliseksi ja kertoo siksi kieltäneensä sen julkaisemisen ja vakuuttaneensa tuomarille inhoavansa teosta.[4]

Kertomus on luonteeltaan kepeä ja hyväntuulinen. Vaikka teoksessa esitetään satiiria uskonnollista suvaitsemattomuutta ja 1700-luvun Ranskan arvomaailmaa kohtaan, sen pääasiallinen teema on kohtalon arvaamattomuus. Päähenkilö Zadig on babylonilainen nuorukainen, joka onnea etsiessään kohtaa toistuvia vastoinkäymisiä ja vallanpitäjien ja naisten mielivaltaa. Lopussa Zadig oivaltaa, että vaikeuksien takana on sallimus, joka näkee kaiken ennalta ja jonka päämääränä on joko koetteleminen, rankaiseminen tai palkitseminen.[3]

Sallimuksen teemana on pahan ongelma, ja sen lopussa Zadig pohdiskelee aihetta Jesrad-nimisen enkelin kanssa. Zadig kyseenalaistaa pahan tarpeellisuuden ja valittaa sen hyville ihmisille aiheuttamasta kärsimyksestä. Jesrad puolestaan perustelee, ettei ole sellaista pahaa, joka ei tuottaisi hyvää. Näin Voltaire vaikuttaisi ainakin pintapuolisesti asettuvan Leibnizin optimistiselle kannalle ja kannattavansa tämän teoriaa ”parhaasta mahdollisesta maailmasta”. Sallimuksessa on kuitenkin viitteitä siitä, ettei kirjailija ollut tyytyväinen antamaansa selitykseen, ja Zadigin viimeinen ”mutta” jääkin vaille vastausta. Zadig hyväksyy Jesradin selityksen tarinan sisäisessä todellisuudessa,[5] mutta lukijan ei tarvitse yhtyä hänen johtopäätökseensä.[6] Voltaire tarkastelikin samankaltaisia teemoja huomattavasti pilkallisemmin myöhemmässä satiirissaan Candide (1759), jossa hän selkeästi tuomitsi yritykset selittää maailman näennäinen pahuus ja epäoikeudenmukaisuus osaksi laajempaa, parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen pyrkivää suunnitelmaa.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Irwin, Robert: The Arabian Nights: A Companion. Lontoo & New York: Tauris Parke Paperbacks (2017), 1994. ISBN 978-1-86064-983-7 (englanniksi)
  • Larcher, Pierre: Voltaire, Zadig et le Coran (.pdf) Synergies: Monde arabe n° 6. 2009. gerflint.fr. Viitattu 11.4.2017. (ranskaksi)
  • Wade, Ira O.: Intellectual Development of Voltaire. Princeton: Princeton University Press, 1969. (englanniksi)
  • Voltaire: Sallimus (Suom. O. A. Kallio, 1918) Project Gutenberg. 2014. Viitattu 24.12.2019.
  • Suuri tarukirja. Koko Kansan Kirjakerho, 1983. Sivu 410.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Larcher 2009.
  2. ↑ Irwin 1994, s. 192, 240–244.
  3. ↑ a b c Irwin 1994, s. 240–241.
  4. ↑ Sallimus (1918). Luvut ”Hyväksymys” ja ”Zadigin tarinaa koskeva Sadin omistuskirjelmä sultana Sheeralle” sekä niiden alaviitteet.
  5. ↑ Wade 1969, s. 669–676.
  6. ↑ Wade 1969, s. 669–676; Irwin 1994, s. 240–241.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]