Salomoninlurikki
| Salomoninlurikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Melanesianlurikit Charmosyna |
| Laji: | margarethae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Charmosyna margarethae |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Salomoninlurikki (Charmosyna margarethae) on Melanesiassa elävä kaijalaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salomoninlurikin pituus on 18–20 cm ja paino 40–60 g. Sen höyhenpuku on pääosin punainen. Siivet ja selkä ovat vihreät, päälaki on purppuranhohtavan musta, rinnassa ja yläselässä on keltainen, mustan rajaama raita, ja pitkähkön punaisen pyrstön kärki on keltainen. Nokka on oranssi, iiris oranssinkeltainen ja koivet oranssit. Naaras muistuttaa koirasta mutta sillä on keltaiset laikut yläperän sivuilla. Nuori yksilö on himmeämmän värinen.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salomoninlurikki elää kuudella saarella Salomonsaarilla ja Bougainvillessä Papua-Uusi-Guineassa. Populaation koko on arviolta alle 50 000 yksilöä. Laji on taantunut ja sitä uhkaavat lähinnä metsänhakkuut. Salomoninlurikki on lemmikkinä harvinainen.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salomoninlurikit elävät enimmäkseen alavien maiden metsissä, savanneilla ja kookospalmuistutuksilla, paikoin vuoristossa 1 350 metrin korkeudelle. Yleensä ne liikkuvat puiden latvustoissa pareittain tai meluavina parvina, joissa voi olla jopa 40 yksilöä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salomoninlurikit syövät siitepölyä, kukkia ja mettä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. – T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Charmosyna margarethae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2023. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2023. (englanniksi)