Sameaolkiyökkönen

Sameaolkiyökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Olkiyökköset Mythimna
Laji: impura
Kaksiosainen nimi

Mythimna impura
(Hübner, 1808)

Synonyymit
  • Aletia impura
Katso myös

  Sameaolkiyökkönen Commonsissa

Sameaolkiyökkönen (Mythimna impura) on erittäin yleinen ja runsaslukuinen keski- ja loppukesän yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sameaolkiyökkösen kanssa varsin samannäköisiä ovat muutamat Mythimna-suvun lajit, etenkin vaaleaolkiyökkönen (Mythimna pallens) sekä ruoko-olkiyökkönen (Mythimna straminea), joskin sameaolkiyökkönen on näitä pienempi. Etusiivet ovat pituuteensa nähden leveähköt ja ulkoreunastaan tasaiset, joskin pyöreäkärkiset. Etusiipien pohjaväri on harmaankellertävä ja valkoiset siipisuonet antavat siivelle voimakkaasti juovikkaan ulkoasun. Ulompi poikkiviiru erottuu siivellä muutamana mustana pisteenä. Etusiiven alapinta on keskiosastaan laajalti mustahko. Takasiivet ovat jokseenkin tasaisen mustanharmaat, joskus ulkoreunasta vaaleammat, ja niitä reunustavat siipiripset ovat valkeat. Siipiväli 30–35 mm.[2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyys ulottuu Pyreneiltä pohjoisen Keski-Euroopan ja Pohjois-Euroopan kautta Lähi-itään ja Keski-Aasian vuoristoihin ja Japaniin asti.[4] Suomessa levinneisyysalue ulottuu etelästä likimain Kemi–Kajaani-linjalle. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun loppupuolelta elokuun lopulle huipun ollessa heinäkuun lopulla.[5] Mahdollisesti joinakin vuosina toinen sukupolvi lentää elo-syyskuussa.[4]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sameaolkiyökköstä tavataan etenkin avoimilla, kosteapohjaisilla paikoilla, kuten rantaniityillä, mutta myös kulttuuriympäristöissä ja se on yksilömäärältään usein runsaslukuinen. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat valolle, satunnaisemmin syötille. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.[4]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää erilaisilla heinillä ja saroilla.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Sameaolkiyökkönen – Mythimna impura Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. ↑ UK Moths (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1977. ISBN 951-1-04296-3 s. 153
  5. ↑ Perhoswiki (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]