Samppanjasosialisti (engl. champagne socialist), myös salonkisosialisti ja salonkikommunisti,[1] on halventava nimitys puoluekannaltaan vasemmistolaisesta poliitikostalähde?. Termillä viitataan poliitikon tekopyhyyteen: hänen väitetään työväenhenkisistä mielipiteistään huolimatta elävän itse porvarillista elämää.
Käsitettä champagne socialist eli samppanjasosialisti ovat käyttäneet Isossa-Britanniassa lähinnä työväenpuolueen poliittiset vastustajat, ja sana on lainautunut Suomeenkin; vanhastaan Suomessa on käytetty saksan kielestä lainattuja sanoja salonkikommunisti ja salonkisosialisti (saks. Salonsozialist). Ranskassa käytetään ilmausta gauche caviar eli kaviaarivasemmisto.[2]
Vastaavantyyppisiä ilmauksia käytetään muissakin maissa:
Seurapiirien sosialismiharrastuksia arvosteli venäläinen sosialisti Aleksandr Herzen teoksessaan Vastarannalta (1855):
”He siellä nälkään kuolevat eivätkä ketkään muut, – – kun taas me istumme yläkerrassa ja keskustelemme sosialismista šamppanjan ja leivonnaisten äärellä.”
Suomessa näkyvimpiin salonkikommunisteihin kuului Hella Wuolijoki, joka oli myös näytelmäkirjailija, miljoonaomaisuuden hankkinut kauppahuoneen pitäjä, elinkautisvanki ja Yleisradion pääjohtaja.[3] Suomalaisen tiede-elämän tunnetuimpia salonkisosialisteja oli Väinö Voionmaa. Voionmaa oli arvostettu historioitsija, jolle sosialismi oli ennen kaikkea aineellinen ja henkinen sivistysliike. Häneen voitiin aina viitata, kun tiedemaailmaa syytettiin porvarillisuudesta tai vasemmistolaisten syrjimisestä.[4]