Samuel Rogers | |
---|---|
Samuel Rogers |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1763 Lontoo |
Kuollut | 1855 (91–92 vuotta) |
Kansalaisuus | Englanti |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | englanti |
Tuotannon kieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Samuel Rogers (1763 Lontoo, Englanti – 1855) oli englantilainen runoilija. Hän työskenteli isänsä pankkiliiketoiminnassa mutta omisti vapaa-aikansa runoudelle, keräsi ympärilleen taidekokoelmia, kutsui vieraakseen aikansa merkkihenkilöitä ja tuki vähävaraisia kirjailijoita. Rogers aloitti jäljittelemällä Oliver Goldsmithia ja Thomas Grayta ja julkaisi 1792 opetusrunoelman The pleasures of memory, joka oli viimeinen merkittävä teos englantilaisen pseudoklassisismin pyrkimyksessä esittää arkisia ajatuksia hienostuneessa muodossa.[1]
Teoksessa An epistle to a friend (1798) hän esitti käsityksensä harmonisesta elämästä, keskeneräisessä Voyage of Columbus (1812) hän pyrki sulattamaan vanhan pohdiskelevan koulukunnan uuteen maalaukselliseen kerrontaan, ja Jacqueline (1814), joka oli hänen ensimmäinen laajaa suosiota saanut runonsa, edusti jo aikansa modernia tyyliä. Human life (1819) on paluu mieterunouteen, ja siinä hän pyrki samaan muodon täydellisyyteen kuin runossa The pleasures of memory, mutta sisällöllisesti se on monipuolisempi. Rogersin suurin ja kiinnostavin teos on Italy (1821–1834), jonka kieli on yksinkertaisempaa, mietteet terävämpiä ja kuvaukset usein hyvin muotoiltuja. Tunnetuin on kohta, joka käsittelee lordi Byronia.[1]
Pertti Nieminen on suomentanut Rogersin runon "Vankina", ja se on hänen kokoelmassaan Kuu kultainen terälehti (Otava 2008, ISBN 978-951-1-23007-6).[2]