Sanaan käsikirjoitukset ovat jemeniläisestä Sanaan kaupungista vuonna 1972 löydettyjä Koraanin käsikirjoituksia, jotka ovat mahdollisesti vanhin versio Koraanista.[1] Käsikirjoitusten teksti on ajoitettu 700-luvun kahdelle ensimmäiselle vuosikymmenelle. Käsikirjoituksen alla on kuitenkin pois pyyhitty vanhempi Koraanin käsikirjoitus. Radiohiiliajoituksen perusteella osa pergamenteista on noin 97 % todennäköisyydellä vuosilta 570–670.[2] Sadeghin ja Goudarzin artikkeli sisältää luettelon Koraanin jakeista, jotka ovat pergamentin alemmassa ja ylemmässä käsikirjoituksessa.[3]
Käsikirjoitukset löytyivät vuonna 1972 Sanaan suurmoskeijan kunnostustöiden yhteydessä. Löydön tehneet rakennusmiehet eivät ymmärtäneet käsikirjoituspergamenttien arvoa, vaan pakkasivat ne perunasäkkeihin ja jättivät ne moskeijan yhden minareetin portaille. [4] Quadhi Ismael al-Akwa käsitti löydön mahdollisen merkityksen ja pyrki järjestämään kansainvälistä apua käsikirjoitusten tutkimiseen ja suojeluun. Osa pergamenteista silti varastettiin ja on liikkunut sen jälkeen kansainvälisissä huutokaupoissa.[5]
Vuonna 1979 al-Akwa sai länsisaksalaisen tutkijan kiinnostumaan asiasta, ja Länsi-Saksan hallitus rahoitti käsikirjoitusten entisöintihankkeen. Radiohiiliajoituksen mukaan Sanaa 1 -pergamentti on 30 % todennäköisyydellä ajalta ennen vuotta 620, noin 50 % todennäköisyydellä vuosilta 620–650, ja noin 20 % todennäköisyydellä ajalta vuoden 650 jälkeen.[2] Koska radiohiiliajoitus perustuu eläimen kuolinajankohtaan, itse kirjoitukset voivat olla pergamenttia paljon myöhemmin tehtyjä. Kalligrafisen ajoituksen perusteella käsikirjoitukset ovat peräisin vuosilta 710–715 jaa. Käsikirjoitusten entisöintihanketta johti saksalainen tutkija Gerd-R. Puin vuosina 1981–1985 ja Hans-Caspar Graf von Bothmer vuosina 1985–1989, minkä jälkeen projekti päättyi.[6]