Saniaiskävykkikasvit | |
---|---|
Saniaiskävykki (Stangeria eriopus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Paljassiemeniset Pinophyta |
Luokka: | Cycadopsida |
Lahko: | Käpypalmut Cycadales |
Alalahko: | Zamiineae |
Heimo: |
Saniaiskävykkikasvit Stangeriaceae L.A.S.Johnson |
Katso myös | |
Saniaiskävykkikasvit Wikispeciesissä |
Saniaiskävykkikasvit (Stangeriaceae) on sekä elävien että fossiilisten lajien määrällä mitattuna pienin kolmesta käpypalmujen (Cycadales) lahkoon kuuluvasta kasviheimosta. Heimossa on vain kaksi elossa olevaa sukua, saniaiskävykit ja kuvernöörinkävykit; lisäksi jotkut tutkijat sijoittavat jälkimmäisen omaksi heimokseen Boweniaceae, kun taas toisten mukaan molemmat suvut kuuluisivat heimoon Zamiaceae.
Saniaiskävykkikasvit poikkeavat muista käpypalmuista mm. vaskulaarisilla korvakkeillaan ja puuttuvilla tai epäsäännöllisesti syntyvillä katafylleillään. Näiden epätavallisten piirteiden vuoksi saniaiskävykki kuvattiin alun perin saniaiseksi, ja vasta myöhemmin kasvin tuotettua siemeniä paljastui, että kyseessä on todellisuudessa käpypalmuihin kuuluva kasvilaji.
Heimon lajit ovat erittäin pitkäikäisiä, tavallisesti ikivihreitä matalia kasveja, joilla on maanalaiset varrentyngät. Kasveilla on kuitenkin pitkät lehdet, joiden avulla ne saavuttavat joskus jopa kahden metrin korkeuden. Lehtilavat ovat useimmiten yksinkertaisesti parilehdykkäisiä, joten ne ovat hyvin samannäköisiä kuin saniaiset; sen sijaan kuvernöörinkävykeillä on kaksinkertaisesti parilehdykkäiset lehtilavat. Aluksi lehdet rullautuvat auki, kuten saniaisten lehdet. Toisin kuin samankaltaisilla palmunlehdillä, saniaiskävykkikasvien lehtisuonet ovat halkihaaraisia. Uusien lehtien määrä riippuu tavallisesti kasvin iästä; mitä vanhempi kasvi, sitä enemmän uusia lehtiä sille kasvaa vuodessa.
Kuten kaikki käpypalmut, saniaiskävykkikasvit ovat kaksikotisia, joten yksi yksilö voi tuottaa joko emi- tai hedekäpyjä. Saniaiskävykkikasveilla sekä hede- että emikävyt ovat kartiomaisia. Emiyksilöt on helppo tunnistaa lehtien muodosta. Pölytyksen suorittavat kovakuoriaiset (kantarofilia) tai tuuli (anemofilia). Suurilla siemenillä, joiden väri vaihtelee vaaleanpunaisesta violettiin, on kolminkertainen siemenkuori, joka koostuu värillisestä sarkotestasta, puumaisesta sklerotestasta ja kalvomaisesta endotestasta. Taimella on kaksi sirkkalehteä.
Heimoon kuuluvien kolmen lajin levinneisyysalue ulottuu muinaisen Gondwanamantereen alueelle. Kaikki kasvavat rannikoilla lähellä merenpintaa tai pöytävuorilla.
Heimo jakautuu kahteen alaheimoon, joissa on kummassakin yksi suku ja yhteensä vain kolme lajia:
Vaikka heimoon kuuluvia elossa olevia lajeja esiintyy nykyisin ainoastaan Etelä-Afrikassa ja Australian Queenslandissa, siihen kuuluvia fossiileita on löydetty muun muassa Britteinsaarten jurakautisista sedimenteistä sekä Argentiinasta. Viimeaikaisten kladististen tutkimusten mukaan fossiilinen taksoni Mesodescolea, joka kasvoi alaliitukaudella Argentiinassa, on myös sukua saniaiskävykkikasveille. Toista varhaisliitukautista argentiinalaista fossiilista Eobowenia incrassata -lajia on äskettäin esitetty Bowenia-suvun vanhimmaksi sukulaiseksi.
Viljelyperäisiä kasveja voidaan käyttää vihreinä leikkokukkina ja varjoa sietävinä puutarhan koristekasveina. Ne soveltuisivat myös huonekasveiksi, mutta niitä ei ole myynnissä, sillä kaikki lajit ovat tiukasti suojeltuja (CITES).
Stangeria eriopus: