Sanzō Nosaka

Sanzō Nosaka, 1949.

Sanzō Nosaka (jap. 野坂 参三, Nosaka Sanzō; 30. maaliskuuta 1892 Yamaguchin prefektuuri – 14. marraskuuta 1993 Tokio) oli japanilainen kommunistipoliitikko, joka toimi Japanin kommunistisen puolueen puheenjohtajana vuosina 1958–1982.[1]

Nosaka valmistui Keiōn yliopistosta vuonna 1917. Hän kuului opiskeluaikanaan Suzuki Bunjin perustamaan Yūaikai-nimiseen vasemmistolaiseen järjestöön. Nosaka jatkoi opintojaan Englannissa ja liittyi vuonna 1920 Ison-Britannian kommunistiseen puolueeseen, minkä seurauksena hänet karkotettiin maasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Hän palasi Japaniin vuonna 1922 ja osallistui Japanin kommunistisen puolueen perustamiseen. Hänet pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi muutamaksi kuukaudeksi vuonna 1923 ja uudelleen vuonna 1928 niin sanotuissa maaliskuun 15. päivän joukkopidätyksissä, mutta hänet vapautettiin terveyssyistä. Vuodesta 1931 Nosaka oleskeli Neuvostoliitossa ja edusti puoluettaan Kominternin toimeenpanevassa komiteassa. Hän asui 1930-luvulla ajoittain myös Yhdysvalloissa. Toisen maailmansodan aikana hän oli Kiinan Yenanissa kommunistisissien hallitsemalla alueella ja tuotti Kiinan aluetta miehittäviä japanilaisia joukkoja vastaan suunnattua propagandaa.[1]

Nosaka palasi vuonna 1946 Japaniin, jossa hänet valittiin kommunistisen puolueen keskuskomiteaan ja parlamentin alahuoneeseen. Hän ryhtyi nyt kannattamaan julkisesti ajatusta kommunismiin johtavasta rauhanomaisesta kehityksestä väkivaltaisen vallankumouksen sijaan, minkä johdosta Kominform arvosteli häntä. Nosaka joutui piilottelemaan vielä 1950-luvun alussa, kun Yhdysvaltain miehitysviranomaiset vangitsivat näkyvissä asemissa olleita kommunisteja. Vuonna 1955 hänet valittiin kommunistisen puolueen ensimmäiseksi sihteeriksi ja vuonna 1958 keskuskomitea puhemieheksi. Hänestä tuli puolueen johtava hahmo ja pitkäksi aikaa sen rauhanomaisen politiikan tärkein takuumies. Hän oli myös Japanin ylähuoneen edustajana vuosina 1956–1977. Nosaka luopui asemastaan puolueen johdossa vasta 90-vuotiaana vuonna 1982, minkä jälkeen hänet nimettiin puolueen kunniapuheenjohtajaksi.[1]

Syyskuussa 1992 kaksi Shūkan bunshun -viikkolehden toimittajaa toi julkisuuteen salaisia KGB:n asiakirjoja. Niiden mukaan Nosaka oli helmikuussa 1939 kirjoittanut Neuvostoliiton johdolle kirjeen, jossa sanoi epäilevänsä maassa asuvaa japanilaista kommunistia Kenzō Yamamotoa ja tämän vaimoa Matsua Japanin vakoojiksi. Nosakan motiivi oli mahdollisesti se, että Yamamotolla oli suhde hänen vaimoonsa. Kirjeen seurauksena Yamamoto teloitettiin ampumalla, kun taas Matsu kuoli keskitysleirillä. Nosakan myönnettyä kiusallisen tiedon todeksi Japanin kommunistinen puolue joutui joulukuussa 1992 erottamaan satavuotiaan kunniapuheenjohtajansa.[2] Hän kuoli seuraavana vuonna 101-vuotiaana.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Nosaka Sanzō (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.11.2015.
  2. ↑ Kirkup, James: Obituary: Sanzo Nosaka The Independent. 16.3.1993. Viitattu 11.8.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]