Sara Driver

Sara Driver
Henkilötiedot
Koko nimi Sara Miller Driver
Syntynyt15. joulukuuta 1955 (ikä 68)
New York
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sara Miller Driver (s. 15. joulukuuta 1955 New York[1]) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja.[2]

Driver syntyi Westfieldissä, New Jerseyssä Albert ja Martha (Miller) Driverin tyttärenä. Hän suoritti teatterialan tutkinnon vuonna 1977. Sen jälkeen hän opiskeli Ateenassa ja osallistui on Kreikan kansallisoopperan toimintaan.[3]

Driver on ollut 1970-luvulta lähtien mukana riippumattomassa elokuvaliikkeessä, joka pysyy irrallaan suurista tuotantoyhtiöistä. Driver esiintyi näyttelijänä vuonna 1982 Jim Jarmuschin ensimmäisessä elokuvassa Loputon loma (engl. Permanent Vacation, 1980). Seuraavassa Jarmuschin filmissä Stranger Than Paradise (1984) hän toimi tuottajana. [4] Monissa muissakin Jarmuschin elokuvissa hänellä on tuottajan tai näyttelijän rooli. Omia tuotantojaan ja käsikirjoituksiaan hän on tehnyt lähinnä teatterinäyttämöille. Hänen teoksissaan on annos surrealismia, science fictionia, sarjakuvaa ja yliluonnollisuutta.[5]

Driver on ohjannut kaksi pitkää elokuvaa, Sleepwalk (1986) ja When Pigs Fly (1993) sekä merkittävän lyhytelokuvan You Are Not I (1981). Lisäksi hän on ohjannut dokumenttifilmin Boom for Real: The Late Teenage Years of Jean-Michel Basquiat (2017), joka kertoo nuoren taiteilija Jean-Michel Basquiatin urasta 1980-luvulla ennen tämän nousemista maineeseen ja New Yorkin taide-elämästä tuona aikana. Driver on toiminut 2000-luvun ajan useiden elokuvafestivaalien tuomaristoissa[6].

  1. Rosenbaum, Jonathan, Film. Arden Press, 1983. Sivut 78–79. Teos Google Booksissa.
  2. Sara Driver Allocine.fr. (ranskaksi)
  3. With the Collegians. The Westfield Leader. 24.2.1977. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 16.5.2022. (englanniksi)
  4. Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10175–10176, art. Jarmusch, Jim. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
  5. Lim, Dennis: Sleepwalking in Fantasy Worlds Like This One The New York Times. 16.3.2012. Viitattu 11.1.2022. (englanniksi)
  6. Buenos Aires Independent 2004. Gerald Peary. Viitattu 11.1.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]