Satu Hassi

Satu Hassi
Satu Hassi vuonna 2014.
Satu Hassi vuonna 2014.
Ympäristöministeri
Lipposen II hallitus
15.4.1999–31.5.2002
Edeltäjä Pekka Haavisto
Seuraaja Jouni Backman
Euroopan parlamentin jäsen
20.7.2004–30.6.2014
Tampereen kaupunginvaltuutettu
1985–2000, 2013–2017[1]
Kansanedustaja
22.3.1991–20.7.2004
22.4.2015–4.4.2023
Henkilötiedot
Syntynyt3. kesäkuuta 1951 (ikä 73)
Helsinki
Tiedot
Puolue Vihreä liitto
Koulutus tekniikan lisensiaatti
Uskonto uskonnoton[2]
Aiheesta muualla
www.satuhassi.fi
Video (suomi) / (english).

Satu Maijastiina Hassi (vuosina 1974–1983 Hernberg, s. 3. kesäkuuta 1951 Helsinki)[3] on suomalainen vihreitä edustava poliitikko ja kirjailija. Hän on ollut kansanedustaja vuodet 1991–2004 ja 2015–2023 sekä Euroopan parlamentin jäsen vuosina 2004–2014.

Vuosina 1997–2001 Hassi toimi vihreiden puheenjohtajana ja vuosina 1999–2002 ympäristöministerinä Lipposen II hallituksessa.

Koulutus ja työura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hassi valmistui ylioppilaaksi Tampereen Sammon yhteislyseosta vuonna 1970 ja opiskeli kansantaloustiedettä Helsingin yliopistossa 1971–1972. Hän valmistui sähkötekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1979, minkä jälkeen hän työskenteli Tampella Tamrockin suunnittelu- ja tutkimusinsinöörinä (1979–1981) sekä Tampereen teknillisen korkeakoulun assistenttina ja yliassistentin sijaisena (1981–1985). Vuonna 1985 Hassi valmistui sähkövoimatekniikan lisensiaatiksi.[3][4]

Vuosina 1985–1991 Hassi oli vapaa kirjailija.[5] Hänen esikoisteoksensa oli runokokoelma Magdaleena ei häpeä enää (1984). Runojen lisäksi Hassi on kirjoittanut romaaneja, esseitä sekä fysiikan oppikirjoja. Hänen tuotantonsa on keskittynyt muun muassa naiseuden ja vallankäytön pohdintaan.[3]

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vihreää herätystään Hassi toimi 1970-luvun alussa Teiniliitossa, jonka hallituksessa hän oli vuosina 1970–1971, vuonna 1971 varapuheenjohtajana. Opiskelijapolitiikassa hän vaikutti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (1971–1972) ja Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnassa (1973–1975) sekä taistolaisen Sosialistinen opiskelijaliitto SOL:n hallituksessa 1973–1975. 1980-luvun alussa Hassi oli mukana feministisen Naisunionin toiminnassa.[3]

Hassia pyydettiin vihreiden ehdokkaaksi vuoden 1984 kunnallisvaaleihin, joissa hänet valittiin Tampereen kaupunginvaltuustoon. Hän oli valtuuston jäsen vuodet 1985–2000. Hassi valittiin valtuustoon jälleen vuoden 2012 kunnallisvaaleissa.[3]

Vuosina 1989–1991 Hassi oli vihreiden varapuheenjohtaja. Kansanedustajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1991 vaaleissa Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Hassi toimi vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 1991–1993 sekä keväällä 1997 ja ennen valintaansa europarlamentaarikoksi 2003–2004. Vuosina 1994–1995 hän oli vihreiden valtuuskunnan puheenjohtaja ja vuosina 1995–1997 varapuheenjohtaja. Vuosina 1997–2001 Hassi toimi Vihreän liiton puheenjohtajana. Hassi on työskennellyt eduskunnassa liikenne-, laki-, ulkoasiain-, puolustus-, talous- ja ympäristövaliokunnissa sekä suuressa valiokunnassa. Kaudella 2015–2019 hän toimi ympäristövaliokunnan ja kaudella 2019–2023 suuren valiokunnan puheenjohtajana.[6]

Hassi oli ympäristö- ja kehitysministeri Lipposen II hallituksessa huhtikuusta 1999 toukokuuhun 2002 jättäen tehtävän ennenaikaisesti vihreiden erottua hallituksesta vastalauseena Suomen viidennen ydinvoimalan rakentamispäätökselle. Vihreiden sisällä kysymys hallitukseen jäämisestä toi esille erilaisia näkemyksiä. Mm. Osmo Soininvaaran ja Pekka Saurin mielestä vihreiden tuli jatkaa hallituksessa huolimatta ydinvoimapäätöksestä. Hassi ei puolestaan nähnyt hallituksessa jatkoa mahdolliseksi, jos ydinvoimapäätös hyväksytään. Kun eduskunta oli hyväksynyt ydinvoiman lisärakentamisen, vihreiden valtuuskunta ja eduskuntaryhmä päättivät kokouksessaan selkeästi äänin 38–8 erota hallituksesta.[7] Hassi on myöhemminkin kritisoinut ydinvoimaa ja sen rakentamista Suomeen.[8]

Vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa Hassi valittiin Euroopan parlamenttiin Suomen ainoana vihreiden edustajana. Valinnan seurauksena hän jätti paikkansa kansanedustajana ja hänen tilalleen eduskuntaan nousi Oras Tynkkynen. Hassi valittiin jatkokaudelle vuoden 2009 vaaleissa. Euroopan parlamentissa Hassi istui Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä ja oli jäsen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa (varapuheenjohtaja 2004–2009), EU:n ja Meksikon parlamentaarisessa sekavaliokunnassa sekä Intia-suhteista vastaavassa valtuuskunnassa. Vuosina 2007–2009 hän oli lisäksi ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan jäsen.[9] Hassi ei ollut ehdolla enää vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa.[10] Helmikuussa 2015 hän ilmoitti asettuvansa ehdolle kevään eduskuntavaaleissa Pirkanmaan vaalipiiristä.[11] Hän tuli valituksi 6332 äänellä.[12]

Poliittisella urallaan Hassille ovat olleet tärkeitä erityisesti tasa-arvokysymykset, ihmisoikeudet ja ympäristö- sekä energiakysymykset. Vuosina 2003–2013 hän kuului Worldwatch-instituutin johtokuntaan.[3]

Eduskuntavaaleissa 2019 Hassi sai 4 835 ääntä ja tuli valituksi Pirkanmaan vaalipiiristä.[13]

Hassi hallituspuolueiden ilmastokokouksessa vuonna 2020.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hassi oli vuodesta 1995 naimisissa filosofian tohtori Jukka Valjakan (1949–2021) kanssa. Hänellä on kaksi tytärtä ensimmäisestä avioliitostaan (1974–1983) Rolf Hernbergin kanssa.[3] Hassin isä on sähkötekniikan professori Osmo Hassi,[6] joka toimi Tampereen teknillisen korkeakoulun rehtorina vuosina 1975–1985.

Hassi on sairastanut rintasyövän.[14] Vuonna 2002 häneltä ilmestyi aihetta käsittelevä teos Tukka hattuhyllyllä.

Hassi kertoi vuonna 2018 julkaistussa muistelmateoksessaan Mannerheim-solki ja punalippu tulleensa Tampereella kahden 15-vuotiaan pojan raiskaamaksi ollessaan vain 11-vuotias. Raiskaajat olivat etäisesti tuttuja, kadun toisella puolella asuneita teinipoikia. Hassi kertoi asiasta ensimmäistä kertaa muille ihmisille 30-vuotiaana 1980-luvulla.[15]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satu Hassi työskentelemässä Brysselin-toimistossaan.

Suomentanut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kauppinen, Touko: Kirjailija Hassi astui jälleen esiin. (70-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 2.6.2021, s. B 13. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.6.2021.
  2. ↑ Konttinen, Jussi: Körtti, juutalainen, muslimi – HS selvitti kansanedustajien uskonnolliset vakaumukset Helsingin Sanomat. 17.5.2015. Arkistoitu 17.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
  3. ↑ a b c d e f g Mickelsson, Rauli: Hassi, Satu (1951–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.4.2014 (päivitetty 29.5.2015). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.2.2016.
  4. ↑ Kansanedustaja Satu Hassi Satuhassi.fi. Viitattu 25.2.2016.
  5. ↑ Ansioluettelo Satuhassi.fi. Viitattu 25.2.2016.
  6. ↑ a b Satu Hassi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  7. ↑ Remes, Tanja: Edellä! Vihreä liitto 20 vuotta, s. 218–220. Vihreä Sivistysliitto ry, 2007. ISBN 978-952-5078-24-4
  8. ↑ Tärkeitä asioita: Ydinvoima Satu Hassi. Arkistoitu 30.9.2013. Viitattu 26.9.2013.
  9. ↑ Parlamentin jäsenet: Satu Hassi Euroopan parlamentti. Viitattu 23.9. 2013.
  10. ↑ Olen valmis ehdolle kunnallisvaaleihin 2.5.2012. Satu Hassi. Viitattu 23.9.2013.
  11. ↑ Satu Hassi ehdolle eduskuntavaaleihin Iltalehti.fi. 4.2.2015. Viitattu 6.2.2015.
  12. ↑ Valitut ehdokkaat Pirkanmaan vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 25.4.2015.
  13. ↑ Satu Hassi Yle - Vaalikone. Viitattu 23.12.2021.
  14. ↑ Satu Hassilta leikattiin rintasyöpä Iltasanomat.fi. 4.9.2000. Arkistoitu 22.9.2015. Viitattu 2.7.2014.
  15. ↑ Satu Hassi raiskattiin 11-vuotiaana – kantoi hirveää salaisuutta yli 20 vuotta Ilta-Sanomat. 31.1.2018. Viitattu 1.2.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Satu Hassi.
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Hassi: Eduskunta uusiksi vaalirahakriisin vuoksi
Edeltäjä:
Tuija Brax 		Vihreän liiton puheenjohtaja
1997–2001 		Seuraaja:
Osmo Soininvaara
Suomen europarlamentaarikot
Vihreän liiton kansanedustajat