Satu Silvo

Satu Silvo
Satu Silvo elokuussa 2015.
Satu Silvo elokuussa 2015.
Henkilötiedot
Koko nimi Satu Irmeli Silvo
Syntynyt2. elokuuta 1962 (ikä 62)
Sippola
Ammatti näyttelijä, poliitikko, yrittäjä
Puoliso Heikki Kinnunen
(vih. 1986; ero 2002)
Lapset Paavo Kinnunen
Vilma Kinnunen
Näyttelijä
Merkittävät roolit
  • ”Anja Hänninen”
  • Eteisiin ja kynnyksille
  • ”Stella”
  • Viettelyksen vaunu
  • ”Ilona Ahlgren”
  • Niskavuori
  • ”Lumikuningatar”
  • Lumikuningatar
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Satu Irmeli Silvo (s. 2. elokuuta 1962 Sippola)[1] on suomalainen näyttelijä.

Silvon roolityyppi on usein moderni, itsenäinen nainen, jonka maailmankuva joutuu vastakkain konservatiivisten arvojen kanssa.[2] Silvo on esiintynyt myös farsseissa ja musikaaleissa. Näyttelemisen ohella Silvo on toiminut ravintolayrittäjänä.

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhenäyttämö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvo opiskeli näyttelijäntyötä Jouko Turkan oppilaana Teatterikorkeakoulussa vuosina 1981–1985, minkä jälkeen hänet kiinnitettiin näyttelijäksi Helsingin kaupunginteatteriin.[3] Vuodesta 1994 hän on toiminut vapaana näyttelijänä useissa teattereissa sekä elokuva- ja televisiotuotannoissa.

Helsingin kaupunginteatterissa Silvon rooleja olivat muun muassa Chantal (Parveke, syksy 1985), Noita (Macbeth, syksy 1989), Anja Hänninen (Eteisiin ja kynnyksille, kevät 1991) ja Stella Kowalski (Viettelyksen vaunu, syksy 1991).[4] Vapaana näyttelijänä ollessaan hän on näytellyt muun muassa Helsingin kaupunginteatterissa Hertta Kuusista näytelmässä Hertta ja Olavi keväällä 2003.[5] Silvo on näytellyt myös Komediateatteri Arenassa, Tampereen Komediateatterissa, KOM-teatterissa ja Ryhmäteatterissa.

Musikaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Silvo näytteli Luisaa Teatteri Imatran musikaalissa Nine.[6] Syksyllä 2012 Silvo näytteli Tampereen Komediateatterin Broadway-musikaalissa Annie neiti Hanniganin roolin.[7] Lisäksi Silvo on näytellyt musikaalissa Chicago.[8]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvon elokuvaura alkoi hänen opiskeluvuosinaan Matti Kassilan Niskavuori-filmatisoinnissa (1984). Hän tulkitsi keskeisen naisosan, Ilona Ahlgrenin vastanäyttelijänään Esko Salminen. Seuraavana vuonna hänellä oli Rositan osa Ere Kokkosen komediassa Uuno Epsanjassa. Päivi Hartzellin Lumikuningattaressa (1986) Silvolla oli nimiosa.[9] Vuosina 1993–1997 hänellä oli Pipsan rooli Timo Koivusalon komediallisten Pekko-elokuvien sarjassa. Muita 1990-luvun keskeisiä elokuvatehtäviä olivat Bella (Porttikielto taivaaseen, 1990), Ritva (Kaikki pelissä, 1994) ja Siru (Tie naisen sydämeen, 1996). Seuraavan vuosisadan puolella Silvon elokuvaroolit ovat olleet lähinnä sivuosia.

Silvo ja Timo Koivusalo Pekko aikamiespojan poikamiesaika -elokuvan kuvauksissa Kuhmoisissa kesällä 1993.
Satu Silvo (vas.) ja Niina Nurminen vuonna 1995

Televisio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satu Silvo on näytellyt niin ikään useissa televisiotuotannoissa. Televisiosarjassa Musta tuntuu (1985 ja 1988) hänellä oli Anita Lainesalon rooli. MTV3-kanavan suositussa Ihmeidentekijöissä (1996–1998) ja sen jatko-osassa Parhaat vuodet (2000) Silvo näytteli Oona Hynnistä. Vuonna 2004 hän oli Armi Hiitolan roolissa sarjassa Pelkovaara. Vuonna 2012 Silvolla oli sivurooli MTV3:n sarjassa Helsingin herra. Vuonna 2024 Silvo nähtiin Salatut elämät sarjassa.

Silvolla oli oma MTV3:lla esitetty Broadcasters-yhtiön tuottama keskusteluohjelma Satua ja totta vuosina 1998–1999.[10]

Yrittäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satu Silvo on aina ollut kiinnostunut homeopatiasta, elävästä ravinnosta (raa'asta kasvisruuasta) ja astrologiasta. Homeopaatit ry myönsi Silvolle Similia-tunnustuspalkinnon työstä homeopatian hyväksi vuonna 2000.[11] Silvo teki vuonna 2004 Paula Heinosen kanssa kirjan Satumaista voimaa arkeen, Uutta puhtia jaksamiseen!, jossa keskityttiin raakaan kasvisruokaan.[12]

Silvolla oli Hakaniemessä kasvis- ja raakaruokaa tarjoava ravintola Silvoplee vuodesta 1999[13]. Vuonna 2013 Silvoplee muutti isompiin tiloihin. Uusien tilojen remonttiin käytettiin 400 000 euroa, mutta pian kävi ilmi, että rakennus aiotaan purkaa. Yritys palasi pienempiin tiloihin. Siellä ravintola ehti olla auki vain yhden päivän, kun koronapandemia sulki ravintolat. Valtion koronatuet jäivät pieniksi, koska tukien perusteena käytettiin niitä kuukausia, jolloin ravintola oli remontissa. Lopulta raaka-ainekustannusten nousu ja etätöistä innostuneet ihmiset tekivät ravintolatoiminnasta lopun.[13] Ravintolan omistava yhtiö Satumainen Ravinto Oy jätti konkurssihakemuksen Helsingin käräjäoikeuteen tammikuussa 2023.[14]

Silvo perusti yhdessä veljensä tilintarkastaja Jukka Silvon ja insinööri Marja-Leena Palviaisen kanssa Satulinna-nimisen hotellin Hirvensalmelle vuonna 2001.[15]lähde tarkemmin? Hotelli siirtyi myöhemmin Silvon silloisen kumppanin Juha Rantasilan omistukseen. Silvo sanoo toimineensa sen jälkeen palkattomana työntekijänä siihen asti, kunnes välit menivät poikki.[16] Vuonna 2007 toiminta siirtyi Next Hotels & Restaurants -ketjuun ja hotelli- ja ravintolatoiminnan vetäjät vaihtuivat.[17]

Poliitikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvo nousi Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2017 kuntavaaleissa vihreiden listalta.[18] Vuoden 2021 vaaleissa hän ei ollut ehdolla[19].

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvo oli naimisissa näyttelijä Heikki Kinnusen kanssa vuosina 1986–2002. Avioliitosta syntyivät lapset Paavo ja Vilma Kinnunen, jotka ovat myös näyttelijöitä.[20] Vuosina 2003–2009 Silvo seurusteli Juha Rantasilan kanssa.[21] Syyskuussa 2010 Silvo kihlautui kirjailija-näyttelijä Reidar Palmgrenin kanssa.[22]

Silvo joutui vakavaan onnettomuuteen vuonna 1998 jäätyään Saariselällä laskettelukeskuksessa rinnekoneen alle, mutta toipui vammoistaan työkuntoon puolessa vuodessa.[23]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Satu Silvon filmografia
Ääninäyttelijänä
Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Satu Silvo Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 28.11.2013.
  2. ↑ Honkala, Juha et al.: Uusi tietosanakirja 6. Espoo: WSOY, 2005. ISBN 951-35-6645-5 lähde tarkemmin?
  3. ↑ Paavolainen, Pentti (toim.): ”Turkan viisaus, äly ja mielettömyys ja hulluus”, Aikansa häikäisevä peili, s. 125–138. Helsinki: Like, 1999. ISBN 951-578-680-0
  4. ↑ Kalsto, Hanna: Esitysluettelo (PDF) 16.6.2017. Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 28.11.2013.
  5. ↑ Hertta ja Olavi (arkistolinkki) Helsingin Kaupunginteatteri. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 28.11.2013.
  6. ↑ Vihavainen, Anne: Nine-musikaali luottaa lauluun ja naisvoimaan (arkistolinkki) Uutisvuoksi. 7.10.2010. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 10.8.2015.
  7. ↑ Rooleissa (arkistolinkki) Annie. Arkistoitu 11.9.2014. Viitattu 23.10.2014.
  8. ↑ Satu Silvo: Näin puhdistat mielesi MTV. 7.11.2011. Viitattu 23.10.2014.
  9. ↑ Lumikuningatar (1986) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 10.8.2015.
  10. ↑ Helsingin Sanomat 21.2.1998 lähde tarkemmin?
  11. ↑ Similia-palkinto Homeopaatit. Suomen Homeopaatit ry. Viitattu 24.3.2019.
  12. ↑ Satu Silvo ja Paula Heinonen antavat ravintoneuvoja
  13. ↑ a b HS Helsinki | Satu Silvo kasvisravintola Silvopleen konkurssista: ”Rahallisesti tulee turpaan niin, että tukka lähtee” Helsingin Sanomat. 17.1.2023. Viitattu 22.2.2023.
  14. ↑ Satu Silvon legendaarinen Silvoplee-kasvisravintola ei aukea enää koskaan: ”Tämä on surullinen päivä” www.iltalehti.fi. Viitattu 12.1.2023.
  15. ↑ Apu. 21.4.2006
  16. ↑ Rämö, Matti: Satu Silvo oli Satulinnan palkaton piika Seura. 23.10.2014. Helsinki: Otavamedia Oy. Viitattu 10.8.2015.
  17. ↑ NEXT Hotel Satulinna (PDF) (arkistolinkki) 24.1.2007. Next Hotels. Arkistoitu 9.7.2016. Viitattu 10.8.2015.
  18. ↑ Malminen, Ulla: Näyttelijä Satu Silvosta Helsingin vihreiden valtuutettu – ”Jo vuosia olen miettinyt yhteiskunnallista vaikuttamista” Yle Uutiset. 13.4.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 13.4.2017.
  19. ↑ Yle - Tulospalvelu - Helsinki - Helsingin vaalipiiri - Kuntavaalit 2021 - Yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 22.2.2023.
  20. ↑ Kinnunen ja Silvo jättivät eropaperit Ilta-Sanomat. 10.1.2002. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 10.8.2015.
  21. ↑ Nieminen, Arja: Seura: Satu Silvolla porttikielto Satulinnaan Iltalehti. 22.10.2014. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 23.10.2014.
  22. ↑ Silvo ja Palmgren kihloihin Iltalehti. 9.9.2010. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 23.10.2014.
  23. ↑ Lehtikanto, Katariina: Tosielämän sankarit: Näitä tyyppejä ei lannisteta Iltalehti. 11.11.2014. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 10.8.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]