Saunionoidanlukko

Saunionoidanlukko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Ophioglossopsida
Lahko: Ophioglossales
Heimo: Käärmeenkielikasvit Ophioglossaceae
Suku: Niittynoidanlukot Botrychium
Laji: matricariifolium
Kaksiosainen nimi

Botrychium matricariifolium
(Retz.) A.Braun ex W.D.J.Koch[1]

Katso myös

  Saunionoidanlukko Wikispeciesissä
  Saunionoidanlukko Commonsissa

Saunionoidanlukko (Botrychium matricariifolium) on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tavattava harvinainen saniaislaji. Suomessa se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, aiemmin vaarantuneeksi.[2][3] Sitä kasvaa kansallispuistoissa Kanadassa, Puolassa ja Yhdysvalloissa ja rauhoitusalueella (IUCN kategoria Ia) Venäjällä.[4]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saunionoidanlukon itiöpesäkkeistö.

Saunionoidanlukolla on mehevä juurakko ja siitä nousee usein paksutyvinen, 5–20 senttimetriä korkeaksi kasvava lehti. Lehti on yläosastaan jakautunut lehteen ja itiöpesäkkeistöön. Harmaanvihreän lehden lapa on lyhytruotinen, kapean kolmiomainen ja noin kaksi kertaa leveytensä pituinen. Lehdessä on 2–5 paria lehdyköitä, jotka ovat kapeanpuikeita tai pitkulaisia, keskisuonellisia ja tuskin lavan kärkeä kohti pieneneviä. Alimmat lehdykät ovat hammaslaitaisia tai pariliuskaisia, hampaat ja liuskat ovat ulospäin suuntautuneita. Itiöpesäkkeistö on haarova. Itiöpesäkkeet ovat lyhytperäisiä ja sijaitsevat ryhminä. Kypsinä ne ovat väriltään ruosteenruskeita. Saunionoidanlukon itiöt kypsyvät Suomessa kesä-heinäkuussa. Alkeisvarsikko on maansisäinen ja mukulamainen.[5] Muiden noidanlukkojen tapaan myös saunionoidanlukko on riippuvainen sienijuuresta.[6]

Isokokoiset saunionoidanlukot muistuttavat paljon lähisukulaista suikeanoidanlukkoa (B. lanceolatum).[6] Saunionoidanlukon erottamista muista noidanlukoista hankaloittaa, että laji on ulkomuodoltaan hyvin muunteleva.[7]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saunionoidanlukkoa tavataan Euroopassa Alpeilta pohjoiseen Norjaan, Ruotsiin, Suomeen ja Baltiaan saakka, Länsi-Venäjällä sekä Isossa-Britanniassa. Pohjois-Amerikassa sitä tavataan samoilla leveysasteilla mantereen itä- ja keskiosissa.[8] Lajia tavataan myös muutamin paikoin Itä-Aasiasta ja Etelä-Amerikasta Patagoniasta.[6] Suomessa saunionoidanlukkoa on tavattu reilulta sadalta kasvupaikalta Etelä- ja Keski-Suomesta, toisten tietojen mukaan enää pariltakymmeneltä paikalta. Pääosa esiintymistä on Ahvenanmaalta, Lounais-Suomen saaristosta ja Uudeltamaalta. Pohjoisin tunnettu esiintymä on Hyrynsalmelta.[9] Laji on hävinnyt laajoilta alueilta maan keski- ja eteläosista.[10][11]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saunionoidanlukko kasvaa laidunniityillä, kallioisilla merenrantaniityillä, kalliokedoilla ja joskus lehtokallioilla. Kasvupaikat ovat usein hyvin karuja ja niukkakalkkisia. Kasvustot ovat tavallisesti hyvin pieniä ja vaihtelevat vuosittain suuresti.[5] Laji on harvinaistunut kaikkialla maailmassa. Pääsyynä tähän on kasvupaikkojen umpeenkasvu ja metsittyminen perinteisen laidunnuksen vähennyttyä. Myös keinolannoitteet ja ilmeisesti myös ilmansaasteet ovat olleet lajille haitallisia.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Laine, Unto: Saunionoidanlukko. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 83–84.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen Lajitietokeskus: Saunionoidanlukko – Botrychium matricariifolium | Taksonomia Laji.fi. Viitattu 4.12.2023.
  2. ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 190. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf). (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 12.12.2017
  3. ↑ Harvinaistuneet noidanlukot etsintäkuulutetaan koko maassa 2004. Suomen Ympäristökeskus. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 12.12.2017.
  4. ↑ Botrychium matricariifolium (Arkistoitu – Internet Archive) Global Species
  5. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 45–46.
  6. ↑ a b c d Laine 1997, s. 83–84.
  7. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 46.
  8. ↑ Den virtuella floran: Rutlåsbräken (ruotsiksi) Viitattu 12.12.2017.
  9. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Saunionoidanlukon (Botrychium matricariifolium) levinneisyys Suomessa Viitattu 12.12.2017.
  10. ↑ Uusitalo 2007, s. 54.
  11. ↑ Niinistö, Meeri: Noidanlukko saa raavaan miehen kaiken huomion Yle.fi. Viitattu 12.12.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]