Savitaipale

Savitaipale

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°11′50″N, 027°41′00″E
Maakunta Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta Lappeenrannan seutukunta
Kuntanumero 739
Hallinnollinen keskus Savitaipaleen kirkonkylä
Perustettu 1639/1867
Kokonaispinta-ala 690,56 km²
173:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 539,12 km²
– sisävesi 151,44 km²
Väkiluku 3 197
210:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 5,93 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 10,9 %
– 15–64-v. 49,8 %
– yli 64-v. 39,2 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 97,0 %
– ruotsinkielisiä 0,4 %
– muut 2,6 %
Kunnallisvero 8,90 %
136:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Johanna Mäkelä
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • PRO1
 • PS
 • SDP
 • Kok.
 • KD
 • Vihr.
1 PRO SAVITAIPALE
10
4
2
2
1
1
1
www.savitaipale.fi
Savitaipale Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Savitaipale on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 3326 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 690,56 km², josta 151,44 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 5,93 asukasta/km². Vapaa-ajan asuntoja on 2 800.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savitaipale sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Sen naapurikunnat ovat Kouvola, Lemi, Luumäki, Mikkeli, Mäntyharju, Puumala ja Taipalsaari. Entisiä naapurkuntia ovat Mikkeliin liitetty Suomenniemi ja Kouvolaan liitetty Valkeala.

Savitaipaleella on kaikkiaan 167 järveä, joista suurimmat ovat Kuolimo, Virmajärvi ja Rautjärvi.[7]

Savitaipaleen Natura-kohteita ovat supistaan tunnettu Vuohilammen metsä, poikkeuksellisen karu suuri järvi nimeltään Kuolimo, kahlaajalintujen suosima Jäkälänjärvi, Järvitaipaleen harjualue ja Lietveden saaristoalue, jolla elää saimaannorppa.[8]

Kyliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havola, Heituinlahti, Hyrkkälä, Jokeinmaa, Kaihtula, Karhula, Kaskeinkylä, Kaulio (Kauliala), Kokkola, Korhola, Korpela, Koskeinkylä, Kuivanen, Kunttula, Kurhila (Järviä), Kylliälä, Kärpänen, Laari, Laksiainen, Lamminpää, Lavikanlahti, Luotola, Luotolahti, Lyytikkälä, Marttila, Monola, Niinimäki, Partakoski, Paukkula (Paukkunen), Peltoinlahti, Pettilä, Purtoismäki, Pöntylä, Rahikkala, Rantala, Ratasalo, Savitaipale, Solkeinkylä, Susivuori, Säänjärvi, Tukiala, Uiminniemi, Valkolanmäki, Virmajärvi, Välijoki

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Savitaipaleella oli 3 480 asukasta, joista 1 829 asui taajamassa, 1 625 haja-asutusalueilla ja 26:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Savitaipaleen taajama-aste on 53,0 %.[9] Kunnassa on vain yksi taajama, Savitaipaleen kirkonkylä.[10]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savitaipaleen alueella on merkkejä esihistoriallisesta asutuksesta: Kuolimojärven alueelta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja ajalta 3000–1600 eaa.,[11] Ruuniemen kalliomaalaus ja Niinivuoren kalliomaalaus, joka on ajoitettu kivikaudelle.

Varsinainen Savitaipaleen pitäjä perustettiin vuonna 1639.[11]

Vuonna 1655 Savitaipaleella oli seuraavat läänityksenhaltijat: Detlof Kuhlefelt, Christoffer Böllia, Mårten Jostson, Otto Reinhold Taube, Franz Stegling, Lorenz Melin, Wisbrecht von Rodenburg ja Bertil Dum.[12]

Kustaa III:n sodan jälkeen venäläiset rakennuttivat Kärnäkoskelle vuosina 1791–1793 linnoituksen Pietarin puolustukseksi osana Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmää.

Vuonna 1918 Savitaipaleen taistelut päättyivät punaisten vetäytymiseen.

Nykyinen Savitaipaleen kirkko on valmistunut vuonna 1924. Sitä ennen kunnassa ehti olla peräti kuusi kirkkoa, joista yksi paloi salaman sytyttämänä ja yksi tuhoutui vuoden 1918 taisteluissa.[13]

Talvisodan aikana Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli, piispa, lääninhallitus ja Viipurin hovioikeus siirtyivät Savitaipaleelle evakkoon. Kirkko toimi hajalleen sijoitettujen siirtokarjalaisten tuomiokirkkona.[13][14]

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savitaipaleen kunnanjohtaja vuodesta 2021 on Johanna Mäkelä. Hänen edeltäjänsä oli vuonna 2017 kunnanjohtajana aloittanut Kimmo Kainulainen.[15][16] Kainulaisen edeltäjä oli Tapio Iso-Mustajärvi.[17]

Kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista kymmenen on keskustan hallussa kaudella 2021–2025.[6]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 kunnassa oli 1 098 työpaikkaa. Niistä 18 % oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 66 % palveluissa ja 14 % jalostuksessa. Alkutuotannon osuus oli suurempi kuin koko maassa (3 %).[18]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Savitaipaleen Osuuspankki, metalliteollisuuden alihankintatöitä tekevä Savira Oy ja Koneyhtymä Juopperi.[19]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Savitaipaleen väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 5 248
1985
  
 4 930
1990
  
 4 799
1995
  
 4 601
2000
  
 4 396
2005
  
 4 126
2010
  
 3 863
2015
  
 3 613
2020
  
 3 375
Lähde: Tilastokeskus.[20]

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Savitaipaleella on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[21]

Taipaleen seurakunta toimii myös Lemin ja Taipalsaaren kuntien alueilla.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Savitaipaleen alueella toimii Lappeenrannan ortodoksinen seurakunta[22] ja katolisen kirkon osalta Savitaipale kuuluu Pyhän Ursulan katolinen seurakunta osana Katolisen kirkon Helsingin hiippakuntaa.

Palveluja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savitaipaleella on kaksi perusopetusta antavaa koulua: Europaeuksen koulu (luokka-asteet 1–9) kirkonkylän koulukeskuksessa ja Heituinlahden koulu (luokat 1–6). Vuonna 2012 valmistuneessa kirkonkylän koulukeskuksessa toimii myös toisen asteen yleissivistävää opetusta antava Savitaipaleen lukio.[23]

Savitaipaleen kunnankirjasto (Keskustie 2) on yleinen kirjasto ja osa Heili-kirjastokimppaa.[24][25]

Savitaipaleen hyvinvointiasema (Maitolantie 7) tarjoaa arkisin perustason terveydenhoitopalveluja.[26] Ensiapua ja kiireellistä terveydenhoitoa tarjoaa Etelä-Karjalan keskussairaalan K-siivessä toimiva yhteispäivystys (Kahilanniementie 2, Lappeenranta).[27]

Tunnettuja savitaipalelaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savitaipaleen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla härkäpavuista ja sianlihasta keitetty papurokka, puolavelli eli puolukkavelli sekä uunimunavoi.[28]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ a b Kuntavaalit 2021, Savitaipale Oikeusministeriö. Viitattu 11.12.2021.
  7. ↑ Savitaipale Järviwiki. Viitattu 4.2.2018.
  8. ↑ Natura 2000 -alueet - Kaakkois-Suomi (myös linkitetyt kohdesivut) Ympäristö. Viitattu 21.1.2018.
  9. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  10. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  11. ↑ a b Historiaa Savitaipale. Arkistoitu 22.1.2018. Viitattu 21.1.2018.
  12. ↑ Jurvanen, Pertti: Savitaipaleen Olkkolan Hovi 1688-2000. Kotka 2000. ISBN 952-91-2903-3, s. 13
  13. ↑ a b Kirkko Savitaipaleen seurakunta. Viitattu 4.2.2018.
  14. ↑ Jaakko Ripatti ja muut: Viipurin hiippakunta, sota ja siirtoseurakunnat 1939-1949 Kotimaa. 2015. Arkistoitu 4.2.2018. Viitattu 4.2.2018.
  15. ↑ Savitaipale valitsi kunnanjohtajaksi aluetieteen huippuosaajan  —  tohtoriksi Kimmo Kainulainen väitteli kulttuuripääoman taloudellisesta merkityksestä Etelä-Saimaa. 23.2.2017. Viitattu 21.1.2018.
  16. ↑ Ylönen, Jorma: Johanna Mäkelä aloitti Savitaipaleen kunnanjohtajana Kuntalehti. 20.8.2021. Viitattu 11.12.2021.
  17. ↑ Ylönen, Jorma: Savitaipale valitsi Kainulaisen Kuntalehti. 20.2.2017. Viitattu 11.12.2021.
  18. ↑ Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 21.1.2018.
  19. ↑ Alueen Savitaipale yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 20.1.2018.
  20. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 9.1.2018.
  21. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  22. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/lappeenrannan-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Perusopetus Savitaipaleen kunta via peda.net. Viitattu 28.5.2020.
  24. ↑ Arkistoitu kopio savitaipale.fi. Arkistoitu 1.3.2021. Viitattu 18.3.2021.
  25. ↑ Arkistoitu kopio kirjastot.fi. Arkistoitu 21.5.2021. Viitattu 18.3.2021.
  26. ↑ Savitaipaleen hyvinvointiasema Eksote, eksote.fi. Viitattu 18.3.2021.[vanhentunut linkki]
  27. ↑ Arkistoitu kopio hus.fi. Arkistoitu 4.3.2021. Viitattu 18.3.2021.
  28. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 110. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jurvanen P., Paakkinen M., Savolainen H.: Isien taival: Savitaipale 1639–1989. Savitaipaleen kunta, Savitaipaleen srk. 1989. ISBN 952-90-0757-4.
  • Murto, T. G: Savitaipaleen pitäjän historia. Lappeenranta 1939

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]