Scaled Composites White Knight

Scaled Composites White Knight
White Knight lennolla lokakuussa 2004.
White Knight lennolla lokakuussa 2004.
Tyyppi emoalus
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Scaled Composites
Suunnittelija Burt Rutan
Ensilento 1. elokuuta 2004
Tila ainoa koneyksilö museossa
Valmistusmäärä 1
Muunnelmat Scaled Composites White Knight Two

Scaled Composites Model 318 White Knight oli yhdysvaltalainen Scaled Compositesin valmistama kaksimoottorinen yksipaikkainen emoalus. White Kinght kehitettiin SpaceShipOnen (SS1) emoalukseksi osana Scaled Compositesin Tier One -ohjelmaa. Konetta käytettiin myös SS1:n lentojen päätyttyä Boeing X-37 -koelentokoneen pudotuskokeisiin ja Adaptive compliant wing -siipirakenteen aerodynaamiseen testaamiseen. Kone teki viimeisen lentonsa Washingtonin Everettin Paine Fieldin lentokentälle heinäkuussa 2014, minkä jälkeen se museoitiin kentän läheisyydessä sijaitsevaan Flying Heritage Collection -ilmailumuseoon. Konetyypin pohjalta kehitettiin myöhemmin SpaceShipTwo -turistiavaruuslentokoneen emoalus White Knight Two.

Konetyypin historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitystyön alkupuolella Tier One -ohjelman emoalus sai mallitunnuksen 318. Kone sai myöhemmin mallinimensä Scaled Compositesin työntekijä Cory Birdiltä, jonka piirtämä valkoinen ritarihahmo innoitti Burt Rutanin nimeämään koneen White Knightiksi. White Knightin rekisterinumero N318SL koostui mallitunnuksen numerosta 318 ja kirjaimista SL, jotka olivat lyhenne sanoista spaceship launcher. White Knight aloitti koelentonsa elokuussa 2002 noin kahdeksan kuukautta ennen Rutanin avaruuslentokonseptin julkistusta.[1]

Tier One -ohjelman lennot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
White Knight ja SpaceShipOne ennen SS1:n 16P-lentoa avaruuteen.
White Knightin runkoon maalatut lentomerkinnät.

White Knight lensi ensilentonsa 1. elokuuta 2004. Ensilento jouduttiin keskeyttämään muutaman minuutin lennon jälkeen, kun puuskaisten olosuhteiden siivekeohjauksen parantamiseksi koneen siipiin asennetut ulommat spoilerit alkoivat häiritä White Knightin lentoa. Neljän siivenkärkiin asennetun spoilerin toistuva aukeaminen ja sulkeutuminen aiheutti huomattavia rakenteellisia värähtelyjä, mikä johti lopulliseen pakkolaskupäätökseen. Spoilerijärjestelmä poistettiin myöhemmin käytöstä perinteisen siivekeohjauksen taatessa riittävän ohjauskyvyn.[2]

Adaptive Compliant Wing

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
White Knight testaa Northrop Grummanin kehittämää tutkalaitteistoa.

SpaceShipOnen lentojen päätyttyä White Knightille löytyi uutta käyttöä lentävänä tutkimusalustana. Konetyyppiä hyödynnettiin elokuusta joulukuuhun 2006 Flexsysin kehittämän Adaptive Compliant Wing -siipirakenteen aerodynaamisessa ja rakenteellisessa testaamisessa. Tutkimuslennoilla testattiin suuren lentokorkeuden ja pitkän lentomatkan tehtäviin suunniteltua Mission Adaptive Compliant Wing (MAC-Wing) -prototyyppisiipeä. Koelentoa varten siipi kiinnitettiin White Knightin ohjaamon alla olevan pylonin etummaiseen kiinnityspisteeseen.[3]

Koelennoilla tehtiin mittauksia pääasiassa kaksissa etukäteen määritellyissä olosuhteissa: 12 kilometrin korkeudessa 0.55 Machin nopeudessa ja 7,6 kilometrin korkeudessa 0.40 Machin nopeudessa, mistä 0.55 Machin olosuhteiden tutkimusta painotettiin enemmän. MAC-Wing-prototyyppiä koelennettiin kaikkiaan 27 tuntia.[3]

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Matkustajat: 2
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&025.&&&&0025 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&043.050000043,5 m²
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&08620.&&&&008 620 kg SpaceShipOnen kanssa
  • Hyötykuorma: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”–”.3 630–4 080 kg
  • Polttoainekapasiteetti: 2 900 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × General Electric J85-GE-5 -suihkumoottoria jälkipolttimella; &&&&&&&&&&&&&034.&&&&0034 kN per moottori

Suoritusarvot

  1. a b Linehan 2011, s. 20–25.
  2. FAQ: SpaceShipOne & White Knight scaled.com. Scaled Composites, LLC.. Arkistoitu 16.10.2016. Viitattu 6.10.2016. (englanniksi)
  3. a b Hetrick, Joel A. et al.: Flight Testing of Mission Adaptive Compliant Wing. Honolulu, 2007, s. 5–9. American Institute of Aeronautics and Astronautics. AIAA 2007-1709 White paper Flexsysin verkkosivuilla. (PDF) Viitattu 6.10.2016. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)