Schüfftanin menetelmä (saks. Schüfftan-Verfahren) on elokuvaaja Eugen Schüfftanin yhdessä Ernst Kuntmannin kanssa kehittämä erikoistehostemenetelmä. Ensimmäisen kerran sitä käytettiin Fritz Langin ohjaamassa vuoden 1927 elokuvassa Metropolis[1].
Menetelmän avulla voitiin peilien, pienoismallien ja puolittaisten lavasterakennelmien avulla sijoittaa näyttelijöitä Metropoliksen monumentaalisen fantasiakaupungin tiloihin. Sen avulla voitiin manipuloida näyttelijöiden ja näytteillepanon taustojen välisiä mittasuhteita.[1]
Menetelmä oli yleisesti käytössä 1900-luvun alkupuolella, mutta myöhemmin sen syrjäyttivät travelling matte ja chroma key -tekniikat.