Scipion uni

Scipion uni
(Valtiosta, kirja VI)
Somnium Scipionis
(De re publica liber sextus)
Alkuperäisteos
Kirjailija Cicero
Kieli latina
Genre filosofia
Julkaistu 54–51 eaa.
Suomennos
Suomentaja Teivas Oksala ja Maija-Leena Kallela
Kustantaja Basam Books
Julkaistu 2019
ISBN 978-952-7240-31-1
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Scipion uni (lat. Somnium Scipionis) on ainoa tunnettu osa Ciceron Valtiosta-teoksen kirjasta VI, ja se oli pitkään myös ainoa tunnettu osa koko teoksesta.[1] Se kertoo Scipio Africanus nuoremman näkemästä unesta, joka käsittelee sielun kohtaloa ja kosmologiaa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scipion uni on merkittävimpiä säilyneitä osia Ciceron vuosien 54 ja 51 eaa. välillä kirjoittamasta poliittista filosofiaa käsittelevästä teoksesta Valtiosta (De re publica). Scipion uni jäljittelee Platonin teoksille tyypillisiä loppumyyttejä. Siinä missä koko Ciceron Valtiosta käytti esikuvanaan Platonin Valtiota, myös Scipion uni perustuu Platonin teoksensa lopussa esittämään Er-myyttiin.[2]

Scipion unen teksti oli pitkään lähes ainoa tunnettu osa Valtiosta-teoksesta, joka oli selvinnyt läpi keskiajan. Siksi teksti on usein julkaistu erillisenä tai yhdessä Ciceron muiden lyhyiden teosten kanssa.[2][3] Scipion uni on säilynyt osana Macrobiuksen siitä tekemää kommentaaria. Macrobius ja hänen lukijansa keskiajalla ja renessanssin aikana olivat kiinnostuneita lähinnä tekstikohdan tähtitiedettä ja astrologiaa käsittelevästä osasta. Joku Macrobiuksen teoksen kopioijista oli liittänyt Scipion unen tekstin teoksen loppuun, mutta tämä teksti vaikuttaa olevan huonompilaatuinen versio kuin se, johon Macrobius itse oli perustanut teoksensa.[2][3]

Macrobiuksen kommentaari (Commentarii in Somnium Scipionis) Ciceron tekstiin. Käsikirjoitus noin vuodelta 1150.

Macrobius oletti omassa kommentaarissaan Klaudios Ptolemaioksen maailmankuvan. Boëthius tunsi Macrobiuksen kommentaarin ja sai siitä paljon vaikutteita teokseensa Filosofian lohdutus.[4] Sen arvostus kosmologisena kuvauksena säilyi läpi keskiajan. Chrétien de Troyes[5] ja Geoffrey Chaucer[4] viittasivat teokseen ja sen kosmos toimi mallina Danten Jumalaisen näytelmän kuvaukselle taivaasta ja helvetistä.[6]

W. A. Mozart kirjoitti viisitoistavuotiaana, vuonna 1771, lyhyen oopperan nimeltä Il sogno di Scipione (KV 126), joka perustui Ciceron tekstiin.[7]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cicero kertoo Scipio Africanus nuoremman näkemästä unesta kaksi vuotta ennen sitä, kun tämä valloitti ja tuhosi Karthagon vuonna 146 eaa. Kertomus käsittelee sielun matkaa kuoleman jälkeen sekä sielua tuonpuoleisessa odottavia palkintoja ja rangaistuksia. Kertomuksellaan Scipio pyrkii osoittamaan, että julkisessa toiminnassa ansioitunut henkilö saa palkinnon kuolemansa jälkeen.[2] Samalla esitetään kosmologisia kuvauksia. Teksti on jaettu myöhemmin 21 lukuun.

Aluksi Scipio kuvaa Numidian kuninkaan Masinissan kanssa käymäänsä keskustelua isoisästään Scipio Africanus vanhemmasta, joka oli toisen puunilaissodan sankari. Tämän jälkeen hän kertoo seuraavana yönä näkemästään unesta, jossa isoisä vierailee hänen luonaan. Scipio havaitsee katsovansa alas Karthagoon jostain korkealta tähtien keskeltä. Hänen isoisänsä kertoo hänelle ennalta hänen loistavan tulevaisuutensa Karthagon voittajana. Keskeisellä sijalla on lojaalin roomalaisen sotilaan kuolemansa jälkeen saama palkinto, asuinsija Linnunradalla.[8]

Scipio näkee kuitenkin myös, miten mitätön osa Maasta Rooma on, ja kuinka mitätön koko Maa on tähtien rinnalla. Tämä osoittaa, kuinka mitätöntä myös kaikki maallinen maine ja kunnia ovat tulevan taivaallisen autuuden rinnalla. Samalla esitetään pythagoralaisia oppeja muistuttava kosmologinen kuvaus kaikkeuden rakenteesta ja sen osien liikkeeseen liittyvästä "sfäärien harmoniasta". Kaikkeuden kuvataan koostuvan yhdeksästä kehästä. Maa on kaiken keskellä. Uloimpana on tähtien kehä, joka kiertää yhteen suuntaan; maan ja tähtien kehän välillä ovat kiertotähtien (planeettojen) kehät, jotka kiertävät päinvastaiseen suuntaan.[9]

Seuraavaksi tarkastellaan Maan viittä ilmastovyöhykettä: navoilla ovat jäiset alueet, päivantasaajalla puolestaan kuuma alue; näiden väliin jäävät lauhkeat alueet. Tämän jälkeen käsitellään jumaluuden luonnetta sekä sielua ja hyvettä stoalaisesta näkökulmasta. Sielujen todetaan olevan ikuisia ja siksi ne tulee kouluttaa kuolemattomuutta varten.[10]

Merkittävimmät erot Platonin Er-myyttiin ovat ensiksi siinä, että Cicerolle kosmologinen kuvaus on selvästi tärkeämpi, ja toiseksi siinä, että Cicero korostaa koko valtion hyvettä ja oikeudenmukaisuutta, kun taas Platon korostaa yksilön hyveitä.[2] Kolmanneksi, Er-myytti kertoo kuolemanrajakokemuksesta kun taas Scipion uni nimensä mukaisesti unessa nähdyistä asioista.

Kuvitusta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitusta Macrobiuksen teoksen Commentarii in Somnium Scipionis käsikirjoituksesta noin vuodelta 1150:

  • Maailmankaikkeus. Keskiössä on Maa; sitä ympäröivät seitsemän planeetan kehät ja uloimpana eläinrata.
    Maailmankaikkeus. Keskiössä on Maa; sitä ympäröivät seitsemän planeetan kehät ja uloimpana eläinrata.
  • Maan viisi ilmastovyöhykettä. Jäiset vyöhykkeet keltaisella; lauhkeat vyöhykkeet sinisellä; ja kuuma vyöhyke punaisella.
    Maan viisi ilmastovyöhykettä. Jäiset vyöhykkeet keltaisella; lauhkeat vyöhykkeet sinisellä; ja kuuma vyöhyke punaisella.
  • Maan asutettu pohjoinen puolisko, joka on erotettu vastakkaisesta puolesta kuvitteellisella valtamerellä päiväntasaajan kohdalla.
    Maan asutettu pohjoinen puolisko, joka on erotettu vastakkaisesta puolesta kuvitteellisella valtamerellä päiväntasaajan kohdalla.
  • Kaaviokuva auringonpimennyksestä.
    Kaaviokuva auringonpimennyksestä.
  • Kaaviokuva kuunpimennyksestä.
    Kaaviokuva kuunpimennyksestä.
  • Alkukirjain E, joka on muotoiltu kirjoittavaksi mieheksi. Esittää mahdollisesti Macrobiusta itseään.
    Alkukirjain E, joka on muotoiltu kirjoittavaksi mieheksi. Esittää mahdollisesti Macrobiusta itseään.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hidén, K. J.: M. Tullius Ciceron elämä ja teokset. Teoksessa Cicero 2004.
  2. ↑ a b c d e Zetzel, James E. G.: "Introduction". Teoksessa Cicero: De Re Publica, s. 15, 34. (Cambridge Greek and Latin Classics) Cambridge University Press, 1995. ISBN 052134896X Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b Peabody, Andrew P.: Introduction. De Amicitia, Scipio's Dream, by Marcus Tullius Ciceronis Project Gutenberg. Viitattu 21.2.2013.
  4. ↑ a b Jefferson, Bernard Levi: Chaucer and The Consolation of Philosophy of Boethius, s. 89. Ardent Media, 1968.
  5. ↑ de Troyes, Chrétien: Erec and Enide, s. 205. (Editor Ruth Harwood Cline. Translated by Ruth Harwood Cline) University of Georgia Press, 2000. ISBN 0820340510 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Raffa, Guy P.: The Complete Danteworlds: A Reader's Guide to the Divine Comedy, s. 276-277. University of Chicago Press, 2009. ISBN 0226702871
  7. ↑ Eisen, Cliff & Keefe, Simon P.: The Cambridge Mozart Encyclopedia, s. 462. Cambridge University Press, 2006. ISBN 1139448781 Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ Cicero: Scipion uni 1–8.
  9. ↑ Cicero: Scipion uni 9–12.
  10. ↑ Cicero: Scipion uni 13–21.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cicero: Scipion unennäkö. (Suomentanut K. J. Hidén. Roomalaisten ja kreikkalaisten kirjailijain teoksia 5. Näköispainos. Alkuteos: Helsingissä: Yrjö Weilin, 1905) Helsinki: Kirja kerrallaan, 2004. ISBN 952-5439-65-8
  • Cicero: Scipion uni. Teoksessa Petrarca, Francesco: Africa – Laulu sankaruudesta ja ihmisyydestä. (Suomentaneet Teivas Oksala ja Maija-Leena Kallela) Basam Books, 2019. ISBN 978-952-7240-31-1

Muita käännöksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cicero: Scipio's Dream. Teoksessa Cicero, Marcus Tullius: De Amicitia, Scipio's Dream. Echo Library, 2007. ISBN 1406846007

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]