Sea Dart
| Sea Dart | |
|---|---|
 Sea Dart -ohjus |
|
| Aseen tyyppi | ilmatorjunta- ja merimaaliohjus |
| Alkuperämaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | 1973–2012 |
| Valtion käytössä | Britannia, Argentina |
| Sodissa |
Falklandin sota Persianlahden sota |
| Valmistushistoria | |
| Suunnittelijat | Hawker Siddeley Dynamics |
| Suunniteltu | 1963 |
| Valmistajat |
Hawker Siddeley Dynamics (1963–1977) British Aerospace Dynamics (1977–1999) MBDA (UK) Ltd 1999– |
| Valmistusvuodet | 1970– |
| Valmistusmäärä | 2000+ |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 550 kg |
| Pituus | 4,4 m |
| Halkaisija | 0,42 m |
| Räjähteiden määrä | 11 kg HE sirpaloituva |
| Sytytin | ajastin ja isku |
| Moottori |
Chow kiinteäpolttoainemoottori Bristol Siddeley Odin ramjet |
| Toimintasäde |
Mod 0: 40 merimailia Mod 2: 80 merimailia |
| Huippunopeus | Mach 2+ |
| Ohjaus | puoliaktiivinen tutkaohjaus (tyyppi 909 maalinosoitustutka) |
Sea Dart on brittiläinen merivoimien käyttöön tarkoitettu keskimatkan ilmatorjuntaohjus.
Sea Dart -ohjusjärjestelmä oli käytössä Falklandin sodassa. Sea Darts -ohjuslavetteja käytettiin tyypin 42 ohjushävittäjissä (Yhdistynyt kuningaskunta ja Argentiina) ja Invincible-luokan kevyissä lentotukialuksissa (Yhdistynyt kuningaskunta) sekä HMS Bristolissa (ainoa tyypin 82 ohjushävittäjä). Ohjuksen korvaa tyypin 45 hävittäjillä PAAMS -järjestelmää, jonka Britannian kuninkaallinen laivasto on nimennyt Sea Viperiksi.
