Seili

Tämä artikkeli käsittelee saarta. Sanan muista merkityksistä, katso täsmennyssivulta.
Seilin saari
Näkymä Seilin saarelta.
Näkymä Seilin saarelta.

Seilin saari

Koordinaatit: 60°14′4″N, 21°57′7″E

Valtio Suomi
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Kaupunki Parainen


















Seili (ruots. Själö) on saari Nauvossa, Paraisten kaupungissa. Se sijaitsee Saaristomerellä, Airiston eteläosassa, noin 30 kilometriä Turusta etelään. Saaren suurin pituus on noin 2,5 kilometriä ja suurin leveys noin 1,5 kilometriä. Seilin pinta-ala on noin 1,6 km². Saaren suomenkielinen nimi on muunnelma ruotsinkielisestä Själö-nimestä, joka taas tarkoittaa hyljesaarta. Själ on hyljettä tarkoittavan sanan, säl, vanha muoto ruotsin kielessä.[1] Tämä kertoo Seilin olleen hylkeiden asuinpaikka ja siten hylkeenpyytäjien tiedossa jo kauan.

Seilin saaren luonto on monin tavoin suojeltu. Seili kuuluu myös Airisto–Seilin valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen.[2] Nykyään Seilissä toimii Metsähallituksen luontopalvelut, Turun yliopiston alaisuudessa oleva Saaristomeren tutkimuslaitos, matkailuyritys VisitSeili (Rederi Vitharun Ab) sekä asukas- ja kulttuuryhdistys Pro Seili-Själö ry. Saaressa on useampi vierasvenelaituri. Seiliin liikennöi kesäisin yhteysalus M/S Östern Nauvon kirkonkylästä ja Rymättylän Hangasta sekä M/S Norrskär Turusta ja Nauvon kirkonkylästä.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Seilin saari on muodostunut useammasta saaresta, jotka ovat maankohoamisen myötä kasvaneet yhteen. Viimeisimmän jääkauden jälkeen saaret kohosivat vähitellen merestä ja nykyään korkeimmat kohdat, jotka nousivat merestä noin 5000 vuotta sitten, ovat noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella.

Kruunun saari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seili oli ainakin jo 1500-luvulta lähtien Ruotsin kruunun hallinnassa oleva saari. Siellä tiedetään olleen maatila, Fogdeby, jota viljeli kaksi kruunun talonpoikaa. Myöhemmin maatilan velvollisuuksiin lisättiin Seilin hospitaalin omavaraisuudesta huolehtiminen ruoan ja eläinten rehun suhteen.

Spitaalihospitaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Lepra Suomessa

Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi 15. heinäkuuta avoimen käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita. Kuninkaan käskyn toteuttamiseen ryhtyi toimikunta, johon kuuluivat valtakunnanneuvos Johan Skytte, Turun linnan herra Carl Oxenstierna sekä Jochim Berends ja Johan Ottesson. Valinnan kohdistuminen Seilin saareen on ymmärrettävää: saarihan sijaitsi vilkkaan Turku–Tukholma-laivareitin lähellä, sen suojassa oli vanhastaan käytetty ankkuripaikka ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.

Ensimmäiset potilaat tuotiin saarelle jo 1600-luvulla toiminnassa olleesta Turun Pyhän Yrjön hospitaalista, joka toimi kaupungin leprahoitolana. Ensimmäisessä vaiheessa leprapotilaita tuli saarelle noin 20. Vuonna 1624 Pyhän Yrjön hospitaalin kirkkorakennus siirrettiin Turusta Seiliin. Jo aiemmin, vuonna 1622, Turun hospitaalirakennukset oli poltettu maan tasalle tartuntavaaran pelossa. Turussa sairaita ja raihnaisia hoidettiin myös Pyhän Hengen huoneessa, joka toimi läheisessä yhteydessä Pyhän Yrjön hospitaalin kanssa. Sieltä tuotiin ”pyhänhengenvaivaisia” Seiliin vuodesta 1624 lähtien.

Tarinan mukaan yksi suomen kielen monista humalatilaa tarkoittavista sanoista on peräisin ajalta, jolloin leprasairaalan potilaat valmistivat saarella alkoholia. Kerrotaan, että alkoholia olisi myyty ohimeneville laivoille saaren laiturilta ja kun Turkuun matkalla olleet merimiehet olivat nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän olevan täydessä seilissä.[4]

Spitaalisille tarkoitetut rakennukset sijoitettiin pääsaaren itäpuolelle, kapean salmen siitä erottamalle saarelle. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin neljä asuinrakennusta, leivintupa ja sauna. Näistä puurakennuksista on enää näkyvissä kivijalkoja. Maankohoamisen ja hiekan kerrostumisen takia saari on nykyään maayhteydessä Seilin pääsaareen.

Isonvihan aikana 1713–1721 rakennukset rappeutuivat ja potilasmäärä hupeni. Vain pääsaaren rakennukset kunnostettiin. Uusi, yhä olemassa oleva puinen Seilin kirkko rakennettiin entisen paikalle vuonna 1733. Isonvihan jälkeen leprasairaiden lukumäärä laski voimakkaasti.

Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärin läsnäolo saarella ei ollut yleistä. Muita hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana. Hospitaalin johdossa olivat läänin maaherra ja Turun piispa. Paikallisesta valvonnasta vastasi Nauvon kirkkoherra. Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita; viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.

Mielisairaala

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun yliopiston rakennus, entinen sairaala.
Seili teoksessa Finland framställdt i teckningar (1845–1852)

Ensimmäinen maininta houruinhuoneesta eli mielisairaalasta on vuodelta 1689. Sairaala sijaitsi pääsaarella ja käsitti neljä selliä. Houruinhuoneet sijaitsivat Kirkkoniemeä vastapäätä olevalla kalliolla, jolla sijaitsi vielä 1800-luvun alussa neljä ”ikivanhaa ja käytöstä poistunutta sairashuonetta”.[5]

Seilin potilasmäärä vaihteli 30 ja 50 välillä. Paikkaluvultaan laitos oli aikanaan Suomen suurin mielisairaala. 1700-luvun hirsisistä rakennuksista on säilynyt kirkon lisäksi vain pappila. Ensimmäinen nykyäänkin jäljellä olevista kivirakennuksista valmistui neliömäisen pihan itä- ja eteläpuolelle 1801–1803. Pihan länsi- ja pohjoispuolella olleiden vanhojen puurakennusten tilalle rakennettiin 1851 Turun kaupunginarkkitehdin, P. J. Gylichin, piirtämät kivirakennukset. Näin valmistui saaristomiljöössä varsin harvinainen uusklassinen rakennuskokonaisuus.

Sairaalan sisällä rakennus jaettiin pitkällä käytävällä, jonka varrella oli yhden hengen huoneita, kooltaan 1,87 × 2,07 metriä. Henkilökunta piti potilaat visusti eristyksissä, eikä sellien kunnosta juuri huolehdittu. Läänin viranomaisten eri tarkastuskäynneillä 1800-luvulla sairaalan toiminnan ja rakennusten todettiin olevan kehnosti hoidettuja. 1820-luvulla sairaalaa suunniteltiin jo siirrettäväksi Turkuun, mutta suunnitelmat raukesivat Turun palon myötä 1827.

Vuonna 1841 Seilin hospitaalin nimi muuttui parantumattomasti mielisairaille tarkoitetuksi turvalaitokseksi. Vuoden 1851 laajennus lisäsi potilaspaikkoja 67:ään, ja Seiliin voitiin näin siirtää entistä enemmän potilaita erityisesti uudesta Lapinlahden mielisairaalasta, jonne nyt sijoitettiin Etelä-Suomen potilaita.

Seilin hospitaalin toiminta-aate muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Tästä eteenpäin Seilissä oli vain naispotilaita, ja naisten sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita ja lopulta sairaala lakkautettiin vuonna 1962. Eristyksen aika oli Seilissä ja yleisemminkin suomalaisessa mielisairaanhoidossa päättynyt.

Vielä vuonna 1985 professori Pekka Halonen ehdotti, että HIV-potilaat voitaisiin siirtää Seiliin samaan tapaan kuin lepra- ja mielisairaalapotilaat aikaisemmin.[6]

Seilin kirkko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Seilin kirkko
Seilin kirkko.

Seilin saaren nykyinen puukirkko rakennettiin vuonna 1733 vanhan, Turusta siirretyn, kirkon paikalle. Sen rakennusmestariksi mainitaan kirkossa olevassa perustamistaulussa merimaskulainen Kaarle Jaakonpoika. Kirkon rakentamistyöt aloitettiin 1. kesäkuuta 1733 ja ne valmistuivat 23. elokuuta 1733. Kirkko vihittiin käyttöön kolme päivää myöhemmin. Kirkon sisustus on pelkistetty; kaikki pinnat saarnastuolia lukuun ottamatta ovat käsittelemätöntä hirttä.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev ja Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen Seilin kirkossa. Ylhäällä näkyy kirkon votiivilaiva.

Kirkon ainoana alkuperäisenä koristuksena pidetään mustavalkoista saarnastuolia. Nykyään kirkosta löytyy saarnastuolin lisäksi Helge Sténin maalaus Myrsky Genesaretinjärvellä sekä saaristokirkoille ominainen votiivilaiva. Erikoista kirkossa on myös kellotapuli, joka ei ole kirkossa sisällä vaan kirkon pihalla aivan meren rannassa. Kirkon pihalla on suuri puinen risti, joka on pystytetty vuonna 1982 kaikkien 663:n saarella kuolleen spitaalipotilaan muistoksi.

Nykyään Seilin museokirkko on kesäisin avoinna matkailijoille pientä pääsymaksua vastaan. Nauvon seurakunta järjestää kirkossa jumalanpalveluksen kolme kertaa kesässä. Lisäksi kirkossa on järjestetty myös häitä ja konsertteja, joista kuuluisin lienee Nauvon kamarimusiikkipäivät.

Kulttuuriympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museovirasto on määritellyt Seilin sairaalan ja sairaalan maatilan rakennuksista sekä sairaalan kirkosta, hautausmaasta ja pappilasta muodostuvan hospitaalisaaren kokonaisuuden valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[7]

Saaristomeren tutkimuslaitos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen valtio luovutti vuonna 1964 Seilin hospitaalin rakennukset ja lähialueet Turun yliopistolle, joka perusti sinne Saaristomeren tutkimuslaitoksen. Tutkimuslaitoksen toiminta-ajatuksena oli monitieteinen tutkimus liittyen saariston muotoutumiseen, eliömaailman sopeutumiseen saaristoympäristöön ja ihmisen sijoittumiseen alueelle. Tätä ennen saariston tutkimusta oli tehty Lohmin biologisella asemalla Korppoossa. Laitoksen asema erillislaitoksena säilyi, kun yksityinen Turun yliopisto siirtyi valtion hallintaan vuonna 1974. Entisen sairaalan muut maa- ja vesialueet tulivat Metsäntutkimuslaitoksen ja kirkko Museoviraston hallintaan. Lohmin biologisen aseman kiinteistö myytiin yksityiselle ostajalle 2008 kiinteistön vapauduttua Saaristomeren biologisen aseman käytöstä.[8]

Saaristomeren tutkimuslaitos on nykyisin Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön alainen laitos, jonka tehtävänä on edistää, koordinoida ja toteuttaa monien tieteenalojen tutkimusta Saaristomerellä ja Itämerellä. Laitoksella on toimisto ja tutkimustilat Turun yliopiston kampusalueella sekä Nauvon Seilissä sijaitseva varsinainen tutkimuslaitos.

Seilissä tehtävän tutkimuksen keskiössä ovat meri, saarten luonnon monimuotoisuus sekä esimerkiksi puutiaiset. Itämeri-tutkimuksella yliopisto pyrkii muun muassa edesauttamaan Saaristomeren tilan parantamista. Laitoksen toimintaan kuuluu myös tutkimuksen ja tutkimus- ja kurssitoiminnan tukemisen lisäksi meriympäristön tilan pitkäaikaisseuranta, jota tehdään havainnoimalla säännöllisesti keskeisiä meren ja sään tilasta kertovia muuttujia. Osa seurannoista on toteutettu yhteistoiminnassa muiden tutkimustahojen kanssa. Jatkuvassa seurannassa ovat muun muassa ilman lämpötila, ilmankosteus ja ilmanpaine, sademäärä, meriveden lämpötila ja suolapitoisuus sekä planktonyhteisön koostumus.

Tutkimuslaitos osallistuu myös Turun yliopistossa annettavaan bio- ja ympäristötieteiden opetukseen ja tarjoaa eri oppiaineiden ja oppilaitosten kursseille ja seminaareille opetustiloja ja -välineitä. Kurssit ja seminaarit ovatkin merkittävä osa Seilin tutkimusaseman kesäistä toimintaa.

Vuonna 2015 Turun yliopisto osti valtaosan Saaristomeren tutkimuslaitoksen Seilin kiinteistöistä sekä niitä ympäröivät maa-alueet Suomen Yliopistokiinteistö Oy:ltä.[9] Kiinteistöjä hallinnoi nykyisin Seili Koy, jonka osakkaita ovat Turun yliopisto ja Turun Yliopistosäätiö.

Vuodesta 2017 lähtien tutkimuslaitos on ollut osa Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköä, johon kuuluvat myös Lapin tutkimuslaitos (Kevo), Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan, Aerobiologian yksikkö, kasvimuseo ja eläinmuseo.[10]

Samaan aikaan Seilin matkailua alettiin myös kehittää osana Turun yliopiston monimuotoisuuteen liittyviä toimintoja, alueen luontoa ja kulttuuriarvoja kunnioittaen.[9] Vuonna 2017 matkailuyritys VisitSeili (nyk. Rederi Vitharun Ab) otti hoitaakseen tutkimuslaitoksen Seilissä tarjoamat majoitus-, ruokailu- ja opastuspalvelutoiminnot.[9]

Turun yliopisto on marraskuusta 2022 alkaen käynyt muutosneuvotteluja ja suunnittelee tutkimuslaitoksen sulkemista saavuttaakseen säästöjä. Tutkimustoiminta saatetaan siirtää toisaalle.[11]

Seili populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaja Jenni Vartiainen on tehnyt 2010 Seili-nimisen albumin, jonka nimikappale kertoo saaresta. Laulaja-lauluntekijä Lau Nau teki Själö-nimisen levyn, joka ilmestyi 2020.[12] Myös Huojuva Lato -niminen yhtye on tehnyt kappaleen Seilin saaresta.

Aku Louhimiehen elokuva Odotus kuvattiin Seilin saarella, mutta elokuva ei kerro Seilistä.[13][12]

Dokumentteja Seilin saaresta ovat Lotta Petronellan Själö – Island of Souls (2020) ja Mikaela Weurlanderin Seilin naiset (2008).[12]

Näytelmä Sielujen saaresta oli 2021 valmisteilla Svenska Teaternissa, ja Turun kaupunginteatterissa esitettiin 2014 musikaali Seili.[12]

Romaaneja, joissa on tapahtumapaikkana Seilin saari:

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Keskiajan Saaristomeri – Seili
  2. ↑ Airisto - Seili 27.12.2004. Ympäristöministeriö. Viitattu 19.5.2010.
  3. ↑ Visit Seili: Yhteysliikenne (viitattu 28.5.2018)
  4. ↑ Niiranen, Emma-Maija – Hernejärvi, Mitra: Seilin saaren monet koettelemukset (PDF) Parnet. Viitattu 16.6.2014.[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Helminen, Mikko: Parainen (ent. Nauvo), Seili, s. 10. (Koetutkimukset Seilin arkeologia -hankkeessa. Arkeologian oppiaine ja Saaristomeren tutkimuslaitos) Turun yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Halonen, P. (1985) AIDS - tasa-arvoako? Suomen lääkärilehti, 7.
  7. ↑ Seilin hospitaali Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  8. ↑ Lohmin Turisthemmet Korppoossa myyty Turun Sanomat. 31.7.2008. Viitattu 23.7.2012.
  9. ↑ a b c Seiliä kehitetään osana Turun yliopiston luonnon monimuotoisuuteen liittyviä toimintoja Turun yliopisto. Viitattu 17.2.2017.
  10. ↑ Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö Turun yliopisto. Viitattu 17.2.2017.
  11. ↑ Korkman, Anna: Forskningsinstitut på Själö är nedläggningshotat. Hufvudstadsbladet, 31.1.2023, s. 11. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ a b c d e f g Koivuranta, Riitta: Unohdettujen saarella. Helsingin Sanomat, 24.6.2021, s. C 1–C 3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 25.6.2021.
  13. ↑ Aku Louhimiehen uutuuselokuvaa kuvattiin saarella, jolla on hurja historia – huippunäyttelijät kehuvat yhtä ohjaajan erikoispiirrettä ylitse muiden Ilta-Sanomat. 17.10.2020. Viitattu 17.10.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtiartikkeleita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-ohjelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seili.