Serge Chaloff

Serge Chaloff alhaalla vasemmalla

Serge Chaloff (24. marraskuuta 1923 Boston, Massachusetts – 16. heinäkuuta 1957 Boston, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen jazzsaksofonisti. Hän kuului bopkauden merkittävimpiin baritonisaksofonisteihin.[1]

Chaloffin isä oli pianisti ja äiti musiikkipedagogi. Chaloff itse opiskeli pianon- ja klarinetinsoittoa ennen siirtymistä baritonisaksofoniin. Hän aloitti ammattiuiransa esiintymällä Boyd Raeburnin kanssa ja teki sitten yhteistyötä Georgie Auldin kanssa. Laajaan maineeseen Chaloff pääsi ryhdyttyään vuonna 1945 yhteistyöhön Jimmy Dorseyn kanssa. Loppuvuodesta 1946 hän liittyi Woody Hermanin Second Herdiin. Vuonna 1947 Chaloff toimi ensimmäisen kerran leaderina levytyssessiossa; hänen johdollaan soittivat Red Rodney, Earl Swope, George Wallington, Curley Russell ja Tiny Kahn.[1]

Chaloff jäi riippuvaiseksi heroiinista, jätti Woody Hermanin kokoonpanon vuonna 1949 ja oli tämän jälkeen "persona non grata" suuressa osassa jazzyhteisöä ongelmansa heijastuttua esiintymiseen. Hän asettui New Yorkiin ja perusti yhtyeen, jossa mukana olivat Bud Powell ja Earl Swope. Yhtye ei levyttänyt.[1] 1950-luvun alussa Chaloff toimi Count Basien yhtyeessä, jonka mittakaava vaihteli sekstetistä oktettiin.[2] Alkuvuodesta 1952 Chaloff oli jälleen Bostonissa. Vähitellen hän palasi laajempaan tietoisuuteen muun muassa esiintymällä The Steve Allen Show'ssa. Vuonna 1954 hän sai sopimuksen George Weinin Storyville Recordsilta, jolle ryhtyi levyttämään. Hän levytti myös Stan Kentonin tuottaman albumin Boston Blow-Up! Capitol Recordsille ja siirtyi sitten Los Angelesiin. Siellä Chaloff levytti Sonny Clarkin, Leroy Vinnegarin ja Philly Joe Jonesin kanssa merkkiteoksensa, albumin Blue Serge. Sen ilmestyessä Chaloff oli kuitenkin pyörätuolissa, sillä kärsi osittaisesta halvauksesta selkäytimen kasvaimen takia. Chaloff kuoli syövän levittyä 33-vuotiaana.[1] Mosaic Records julkaisi vuonna 1993 neljän CD-levyn rajoitetun painoksen hänen kaikista sessioistaan leaderina.[3] Vladimir Simosko kirjoitti hänestä elämäkertateoksen Serge Chaloff: A Musical Biography.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Serge Chaloff AllMusic
  2. ↑ Count Basie: The 1950 Octet And Combo Indiana Public Media
  3. ↑ Serge Chaloff JazzBariSax.com
  4. ↑ Serge Chaloff Music Museum of New England
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Muut