Sergei Uvarov

Sergei Uvarov, Vasili Goliken maalaama muotokuva vuodelta 1833.

Sergei Semjonovitš Uvarov (ven. Сергéй Семёнович Увáров; 5. syyskuuta (J: 25. elokuuta) 1786 Moskova – 16. syyskuuta (J: 4. syyskuuta) 1855 Moskova)[1] oli venäläinen kreivi, kansainvälisesti tunnustettu antiikin Kreikan tuntija ja valtiomies, jolla oli merkittävä vaikutus Venäjän keisarikunnan koulutuspolitiikkaan Nikolai I:n valtakaudella.[2]

Uvarov toimi vuosina 1806–1810 diplomaattina, vuosina 1811–1822 Pietarin koulupiirin johtajana, vuosina 1832–1833 Venäjän apulaisopetusministerinä ja vuosina 1833–1849 opetusministerinä. Hän esitti vuonna 1833 keisari Nikolai I:lle kuuluisan raportin, jossa hän julisti, että Venäjän koulutuksen pohjana tulisi olla kolme periaatetta: Ortodoksisuus, itsevaltius ja kansallisuus (narodnost). Nämä kolme sanaa muodostuivat seuraavina vuosina suosituksi iskulauseeksi, jonka nimeen monet venäläiset tahot vannoivat, sillä ne kiteyttivät tuolloin vallinneen konservatiivisen ideologian. Opetusministerinä Uvarov toteutti monia taantumuksellisia toimenpiteitä, kuten vahvisti valtion oikeutta kontrolloida yliopistojen ja lukioiden opetusohjelmia sekä rajoitti aatelittomien oikeutta koulutukseen. Kaikesta huolimatta Venäjän koulutusjärjestelmä laajeni merkittävästi Uvarovin ministeriaikana, sillä varsinkin teknistä ja ammattikoulutusta lisättiin.[1] Myös korkeakouluopetusta uudistettiin.[3]

Uvarov oli Venäjän tiedeakatemian puheenjohtaja vuodesta 1818 kuolemaansa asti.[1] Hän myötävaikutti muun muassa kuuluisan Pulkovan observatorion perustamiseen. Uvarov sai vuonna 1846 kreivin arvon. Hän jätti ministerinvirkansa vuonna 1849, kun Nikolai I:n politiikka muuttui hänen mielestään liian vanhoilliseksi.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Sergey Semyonovich, Count Uvarov (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 1.11.2014.
  2. ↑ Jangfeldt, Bengt: Venäjä. Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin, s. 61. Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-137-2
  3. ↑ a b Nordisk familjebok (1921), s. 192 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 1.11.2014.