Seuraava päivä

Seuraava päivä
The Day After
Ohjaaja Nicholas Meyer
Tuottaja Stephanie Austin
Säveltäjä David Raksin
Virgil Thomson
Kuvaaja Gayne Rescher
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Greengrass Productions
Levittäjä American Broadcasting Company
Netflix
Kesto 122 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Seuraava päivä (The Day After) on Nicholas Meyerin ohjaama yhdysvaltalainen katastrofielokuva, alun perin television minisarja vuodelta 1987. Kylmän sodan aikaan sijoittuva dystopiadraama kertoo kuvitellusta tilanteesta, jossa Neuvostoliitto tekee ydinaseiskuja Yhdysvaltoihin. Tapahtumat keskittyvät Kansas Cityn liepeille, ja päärooleja näyttelevät muun muassa Jason Robards ja JoBeth Williams.

ABC-televisioyhtiön tuottama draama on yksi televisiohistorian kohutuimmista tuotannoista. Siinä luotiin pasifismin hengessä todentuntuinen ydinsodan jälkeinen maailma uhreineen, joukkokuolemineen ja nälänhätineen. Konservatiiviset piirit pitivät sitä jopa neuvostopropagandana. Kohun seurauksena ABC-yhtiö päätti tuottaa samankaltaisesta aiheesta patrioottisemman tarinan, minisarjan Miehitetty Amerikka (1987).[1][2]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaa oli jo kuukausia ennen televisioensi-iltaa näytetty suljetuissa esikatselutilaisuuksissa ympäri Yhdysvaltoja. Ronald Reaganin hallinto paheksui elokuvaa, kun taas erityisen innostunut siitä oli maan rauhanliike. Ensi-illan jälkeen ABC-yhtiö järjesti keskustelutilaisuuden, johon osallistuvat muun muassa Yhdysvaltojen ulkopolitiikan nimimies Henry Kissinger sekä ydinaseiden vastustajana tunnettu Carl Sagan.[3]

Suomessakin elokuva herätti huomiota jo etukäteen. Helsingin Sanomien USA:n kirjeenvaihtaja Matti Verkkola kirjoitti sen aikaansaamasta ennakkokohusta melkein kokosivun mittaisen jutun 20. marraskuuta 1983, jolloin elokuva vasta sai ensiesityksensä Yhdysvalloissa[3].

Seuraava päivä tuotiin Suomessa elokuvateattereihin tammikuussa 1984, ja Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Helena Ylänen antoi siitä murska-arvion. Hänestä se ei täyttänyt elokuvan mittoja ilmeettömine kuvauksineen ja persoonattomasti näyteltyine banaaleine ihmishahmoineen. ”Seuraava päivä on tylsääkin tylsempi. [--] Siinä ei ole nousuja eikä laskuja. Ei kauhua, jännitystä eikä ilonhetkiä. Kaikki on samaa ranskanpullaa, vesitettyä, latistettua ja turvallista.”[4]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo luonnehti Seuraavaa päivää kaikki katastrofielokuvan keinot käyttäväksi tuotannoksi, joka kuitenkin sievistelee ydintuhon vaikutukset idyllisen pikkukaupungin ongelmiksi. Elokuva sai häneltä kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[2]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Steinbock, Dan: ”Amerika: tarinarungon kylmä sota”, Formaatti ja televisiosarjat. Prime time -televisiosarjojen formaatit tuottajien, tutkijan ja yleisön näkökulmista, s. 121–124. Yleisradio, 1988. ISBN 951-43-0407-1
  2. ↑ a b Sinisalo, Kati: ”Seuraava päivä”, Video-opas 95. WSOY, 1994.
  3. ↑ a b Verkkola, Matti: Ydiniskun jalkeen. Helsingin Sanomat, 20.11.1983, s. 27. Näköislehti (maksullinen).
  4. ↑ Ylänen, Helena: Kuvia maailman rappiosta. Helsingin Sanomat, 28.1.1984, s. 19. Näköislehti (maksullinen).